Äänekosken poliisi sai Tapaninpäivänä tietoonsa tapauksen, jossa seitsemän kuukauden ikäinen koiranpentu oli tapettu. Kyseistä asiaa alettiin tutkia eläinsuojelurikoksena. Aikaisemman koiranrääkkäystapauksen innoittamana Facebookiin perustetussa faniryhmässä ”Koiraa ei saa palauttaa kiduttajalle”, julkaistiin epäiltyjen tekijöiden etunimet ja kuvat. Kuvissa silmien alue oli peitettynä, mutta henkilöt helposti tuttujen tunnistettavissa.
Ryhmän noin 40 000 fanin joukossa heräsi kiivas keskustelu aiheesta ja osa kommenteista oli arvatenkin asiattomia. Osa oli valmis ”hoitelemaan” epäillyt henkilöt, mutta oli joukossa niitäkin, joiden kommentit olivat asiallisia. Äänekosken poliisi ei ollut kommentoinut mitenkään tekijöiden henkilöllisyyttä, joten epäilyt perustuivat luultavasti kuulopuheisiin ja faniryhmään tulleisiin vihjeisiin. Myöhemmin poliisi tiedotti kahden miehen tunnustaen teon. Tästäkään asiasta ei päästy faniryhmässä heti yksimielisyyteen faniryhmään tulleiden viestien johdosta. Uskottiin siis mieluummin yksittäisten henkilöiden viesteihin poliisin tiedotteen sijaan.
Uusi Suomi julkaisi eilen sivuillaan aiheesta jutun otsikolla ”Poliisi pelkää koirankiduttajien puolesta”, johon itse annoin muutaman kommentin faniryhmän toiminnan laillisuudesta. Otsikko oli tietenkin toimittajan tekemä, mutta sitähän osa lukijoista ei jostain syystä ymmärtänyt. Etenkään kun eivät viitsineet lukea koko kirjoitusta läpi. Tästä sitten vedettiin virheellisiä johtopäätöksiä, että rikollisia hyysätään ja että en pitäisi tekoa tuomittavana. Ihmisille riittää siis pelkkä otsikko tekemään asiasta johtopäätökset.
Sain tänään yhteydenoton eräältä ihmiseltä, jonka nimi sattuu olemaan sama kuin yhdellä faniryhmässä tekijäksi ilmoitettulla henkilöllä. Hän oli saanut useita viestejä Facebookin kautta, jossa hänelle luvataan sama kohtalo kuin tapetulle koiranpennulle. Missä on ihmisten järjenkäyttö? Vaikka edes kolmen faniryhmässä olleen henkilön osallisuudesta tapaukseen ei ollut täyttä varmuutta, ollaan valmiita lynkkaamaan myös sivulliset ilman parempaa tietoa. Tästä on johdettavissa yhteys lausuntooni siitä, että ottaako sivuston ylläpitäjä vastuun jos joku saa tästä kimmokkeen. Epäiltyjen tekijöiden lisäksi vaarassa ovat myös sivulliset, kun ”noitavaino” iskee päälle.
Sosiaalisen median myötä ihmisillä on kanava purkaa tuntojaan erilaisten asioiden suhteen esimerkiksi vertaistukea saamalla. Omakin virtuaalinen lähipoliisiryhmäni on saanut hyviä tuloksia aikaan, etenkin netin seksuaalirikoksia paljastavassa toiminnassa. Vaikka mediakasvatuksen pääpaino on lapsissa ja nuorissa, osoittaa tämäkin tapaus selkeästi sen, että suuria ongelmia on myös aikuisten kohdalla. Kun puhutaan suuria tunteita herättävistä asioista, heitetään mediakriittisyys ja itsehillintä usein romukoppaan. Kiivastuksissaan kirjoitetaan kaikkien nähtäville viestejä ja tehdään tekoja joissa ei ole mitään järkeä. Sosiaalisessa mediassa tällä voi olla kauskantoisia seurauksia.
Tapauksen kansalaispoliisitoiminta huolestuttaa minua. Pitäisi olla kaikille selvää minkä takia meillä on yhteiskunnassa oma instanssi hoitamaan tutkiminen ja hutkiminen? Suomessa näitä Facebookin ketjukirjeitä on kiertänyt etenkin epäillyistä seksuaalirikosten tekijöistä, joista osa on ollut enemmän ja vähemmän aiheettomia. Parhaimmillaankin ne ovat aiheuttaneet vain ”joukkohysteriaa”. Tosin täytyy todeta, että sosiaalista mediaa voidaan käyttää, ja on käytetty, myös positiivisessa mielessä rikollisten kiinnisaamiseen ja kadonneiden löytämiseen.
Yhdysvalloissa sattui vastikään tapaus, jossa ihmisjoukko kokoontui ”henkirikoksista epäillyn” talolle. Tämä oli seurausta siitä, että ihmiset olivat levittäneet hänestä tietoa Facebook ryhmässä epäiltynä sarjamurhaajana: miehestä oli julkaistu nimi ja kuva. Mies meni itse poliisin puheille hakemaan turvaa. Myöhemmin miehen todettiin olevan syytön!
Julkisuudessa on ollut puhetta siitä pitäisikö pedofiilien ja raiskauksesta tuomittujen nimet, kuvat ja osoitteet julkaista netissä Yhdysvaltojen mallin mukaisesti. Poliisiylijohtajamme on lausunut asiasta, että hänen puolesta toiminta olisi ehkä hyväksyttävissä ennalta ehkäisevässä mielessä. Erona tällaisessa toiminnassa ”koirakiduttajatapaukseen” on kuitenkin se, että tekijä on saanut puolueettoman tuomioistuinkäsittelyn jälkeen tuomion kaiken taiteen sääntöjen mukaan, eikä asia perustu pelkkään arvailuun.
Tässä tapauksessa ei siis ole kyse siitä, onko joku teko oikein vai ei. Kyse ei ole siitä, onko rangaistukset liian löyhiä vai ei. Kyse on siitä, että annetaan poliisin hoitaa omat tehtävänsä ja hutkitaan vasta kun on tutkittu. Asioita voi tuoda esille myös muilla tavoin. Jos sinun tietoosi tulee jokin rikos tai vihje, ilmoita siitä poliisille! Eri kanavia löytyy nykypäivänä varmuudella riittävästi.
P.S. Lisättäköön vielä sen verran, että itse en ole ollut kyseisen ”koirankiduttamistapauksen” tutkinnan kanssa missään tekemisissä, enkä tiedä asiasta lehdestä lukemaani enempää.
