IRC-Galleria

Katselin pitkään asuntoa ja olin palaa halusta itsenäistyä keinolla millä hyvänsä.
Vakuutin vanhemipiani tästä asiasta ja lopulta he suostuivat.
Heidän oli silti oltava varmoja etten eksyisi pahoille teille ja halusivat pitää minua lähellä.
En saanut muuttaa siis kauas.
Lukio oli alkamassa.

Asuin suhteellisen suuressa yksiössä omakotitalon alakerrassa.
Se vasta olikin huimaa aikaa.
Alussa järkytyin kun kotona ei enään ollutkaan ketään istumassa sohvalla katsomassa tv:tä, kyselemässä kuinka koulupäiväni oli sujunut.
Pääsin kumminkin alkujärkytyksestä yli.

Rupesin järjestelemään tupaantulijaisiani ja jotenkin se sai minut hyvin hermostuneeksi.
Näin sinut joskus ajamassa pyörällä ohitseni kun olin iltalenkillä, se sai minut vihaiseksi.
Menin kotiin sen jälkeen ja etsin raskaimpia kappaleita mitä löysin ja soitin niitä tunti toisensa perään.
Johan olo helpottui.
Tuparini täyttivät päätäni minkä kerkesivät.
Olin koulussa tutustunut muutamaan uuteen ihmiseen mutten silti kutsunut heitä sinne.
Kutsuin sinne vain sukulaisiani, kavereita entiseltä paikkakunnaltani ja joitakin paikallisia ystäviäni.

Vihdoin se päivä koitti.
Olin ystäväni Venlan ja Susannan kanssa järjestellyt asuntoani jonka jälkeen menimme serkkuani vastaan paikallisen "kauppakeskuksen" luokse.
Touhotin heille jännitystäni mutta se ei heitä yllättänyt.
Olin ollut jo kuukausia hermoheikko, joten se ei ollut heille uutta.
Aloittelimme pienellä porukalla asunnossani ja tietenkin vedin sen överiksi.
Itkin jo alkuillasta juopuneena ja toitotin anteeksi, anteeksi, anteeksi..
Vieraita tuli ja meni, enkä muistanut edes hakea kaikkia kutsumiani vieraita.
Sammahdin jo 9 aikaan illalla.
Mutta ehdin jo varotuksen hommaamaan ennen sitä.


Seuraava aamu oli kummallinen.
Heräsin ystävieni kanssa Äitini luota ja asunnossani nukkui sukulaiseni.
Lähdimme kumminkin piakoin takaisin kotiini ja kaikki jälleen järjestyi.
Se oli ilta jolloin päätin pitää juomisesta taukoa ja pitkään.

**

Kuukausi kului.
Saatoin nähdä sinut vilaukselta koulussa mutten kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota.
Saatoin toki kirota mutta en tiedä sinun tajunneen sitä, eikä sen ole niin merkitystäkään.
Rupesin tapailemaan muita miehiä ja ystävystymään eri porukoihin.
Yllättävän helppoa on päästä sellaiseen seuraan missä on helppo tuhota itsensä.
Ei se ole vaikeaa, ei todellakaan.

Ensimmäisen jakson todistus koulussa oli ihan mukiin menevä.
Siihen olin tyytyväinen.
Soitonopintoihin en jaksanut panostaa sen enempää kuin oli pakko.
Ehkä joskus tajuat miksi.

Halusin olla villi.
Minusta oli coolia olla villi.
Kävin baareissa onneni mukaan ja katselin hiukan sitäkin meininkiä.
Onnekseni tajusin hyvissä ajoin ettei se ole tarkoitettu minulle.
Turvauduin vanhempiin ihmisiin jotka tarjosivat tai kävivät puolestani ostoksilla.
Se oli helpompaa.
En silti vielä juonut kovinkaan paljon.
Tyydyin itkemään kotona ja kävellä ulkona tupakka suussa.
Se helpotti oloani kummasti.

Kuulin kumminkin läheiseltä ihmiseltäsi että olet voinut huonosti ja joutunut ottamaan aikalisän.
Kuulin yksityiskohtia elämästäsi, voinnistasi, teoistasi ja kuinka se vaikutti läheisiisi.
Olin itkeä kuullessani.
En kumminkaan aloittanut suruani muiden kuullen.
En koskaan ollut ajatellut noin ja rupesin voimaan pahoin.
Ajattelin toki paljon miten olin yrittänyt pahoittaa mieltäsi ja laukonut asiattomuuksia.
Tiesin toki ettei sinun tilasi johtunut siitä mitä minä sanoin ja uskon siihen edelleen.
Se olisi kumminkin tapahtunut elämässäsi jossakin vaiheessa elämää jollei silloin.
Koska elämä on niin arvaamaton!!

Saatoin ruveta juomaan useammin.
Ei minusta ollut kenellekkään enään tukijaksi.
Ei ystävilleni joilla oli paljon huolia.
Ei se sinusta johtunut vaan yleisestä väsymyksestä.
Jo vuosia kestänyt terapia oltiin päättämässä, enkä minä tahtonut.
Minusta tuntui että minä tarvitsin sitä.
Kun olin ollut jo yli kuukauden omassa asunnossani olin ajatellut asioita enemmän kuin koskaan.
Ajattelin enemmän 16 vuotta kestänyttä elämänkaartani ja millaista se oikeastaan oli kokonaisuudessa ollut.
Masennuksen ilmentyessä en muistanut kuin huonoja asioita.
En ollut silloin tarpeeksi paljon tekemisissä edes sisarrusteni kanssa ja tunsin etääntyväni läheisistäni.
Lähennyin silloin toki "ystävieni" kanssa ja silloin heistä tuli jopa läheisempiä kuin kestään muista.
Olin perustanut uuden "perheen".


**

Kerran suutuin niin paljon että proteistoin menemällä soittotunnille päissäni.
Monet säikähtivät koska olin joskus aikaisemmin ollut aina kiltti tyttö joka ei moiseen alhaiseen tekoon sortuisi.
Mutta niimpä tein.
Sain koulusta aamupoissaoloja hyvin paljon.
Toki minulla oli niihin ihan asiallisia syitä mutta joskus ei.
Ne poissaolot kun yhdisti tuli summaksi suhteellisen suuri määrä.
Halusin turruttaa itseni.
Vaivuin joskus muutaman ystäväni kanssa yhdelle tai kahdelle ja tuntui kun mitään ei tuntuisi.
Se helpotti minua.
Olin yleensä ollut tarkka kuka minua saa koskea ja minne.
Silloin en oikein välittänyt.
Eihän se kumminkaan olisi tarkoittanut mitään.
Joten niin siinä sitten kävi, annoin eräänä iltana itseni tulla kosketuksi.
Petyin, edes fyysinen nautinto oli kaukana, psyykkinen morkkis oli taas niin lähellä.

Riitelin siihen aikaan porukoideni kanssa ja tiuskin mistä sattuu.
Ajattelin synkempiä asioita ja turvauduin itseeni vaikka ei minusta ollut tukijaksi itselleni.
Kuin lentäisin siivettömällä lentokoneella huonolla moottorilla.
Sitten olikin minun vuoroni ottaa aikalisä.

Time out