Aina kun suljet koneesi,
minä suljen sydämeni.
Muistelen sanojasi
Kätken ne sydämeeni.
Pidän ne siellä,
kunnes jälleen avaat koneen.
Avaan taas sydämeni.
Sydämeni voi täyttyä sanoistasi.
Vaikkeivät ne mitään tarkottaisivatkaan.
Tahdon vain silti lukea lisää.
Hymyillä jälleen.
Mutta.
Uskalla en toivoa.
Niin kauan kun tiedän toiveiden turhiski.
Tyydyn vain haaveilemaan.
Odottamaan päivään uuteen jolloin taas näen,
että olet siinä.
Haaveissani olisit vielä lähempänä.
Toivoa en saa.
Se sattuisi vain liikaa.