Rotat tuli Terolta meille nopeesti autolla ja sit mää tulin vähän perästä kanssa Terolta Mikan kyydissä niinkun kaikki muut mun tavaranikin paitsi peitto, tyyny ja isompi rottahäkki.
Sain kuulla, että en välitä lähimmäisistäni ja elämä opettaa mua ajattelemaan muitakin kun itteeni. Rotat, kanit yms. on kuulemma 7vuotiaitten lemmikkejä eikä täysikästen pitäs leikkiä niillä. Mitähän muuta? No en varmaan oo huutanut niin kovaa kellekään pitkään aikaan ja niin vihasesti kun sille äijälle. Miks vetää sit vielä kuollut ihminen mukaan? Ja sit väittää, että mä en osaa keskustella aikuismaisesti..
Jos ei hyväksy mun lemmikkejä ei hyväksy muakaan. Jos rotat ei mahu sinne, niin en mäkään.
Anteeksi, että en koskaan oo ajatellut vittu ketään muutakun itteeni.. Ainahan mä vaan omaa napaani ajattelen ja mähän olen itse täydellisyys enkä koskaan oo ymmärtänyt, että muilla on murheita.... Kiitos, sitähän mä oon.
Oliko tässä päivässä jotain hyvää? Oli! Se, että Toni ajo tänne kuunteleen mua ja mun valitustani sekä se, että Ketku ja Kutka tuli hakeen ruokaa kädestä. Ja se, että Rimpua vasten sai itkee.
Paskasti mennyt ruottin puhuttu & uskonnon koe josta en varmaan päässyt ees läpi. Huomenna ruottin koe enkä millään jaksas lukee. Mua vaan vituttaa ihan törkeesti ja ahdistaa ja itkettää. Miks elämä on tällästä?
Mä en tiedä loppuko tää tähän vai ei. Aika näyttäköön.
Asiaa ei toki paranna se, että mä oon ihan törkeen väsynyt. Ehkä mä tänä yönä jo nukun kunnolla, kun koko ajan vaan huimaa ja sillain.