IRC-Galleria

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä(paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Joka kerta kun näen nosto kurjen tai kerrostalotyömaan mietin millaista olisi kiivetä sinne.

2. En voi ohittaa nyrkkeilysäkkiä lyömättä sitä... Ikävä tapa

3. Kahvin kulutus on kohtuuton, en muista koskaan tyytyneeni yhteen kuppiin.

4. Suurin osa loukkaantumisistani johtuu ratkaisun etsimisestä kysymykseen "voikohan niin tehdä?"

5. Useamman päivän joutenolo aiheuttaa extempore reaktioita esim. liftaan ruotsiin

Haastan

1. Ilsep
2. Nidke
3. Tuteju79
4. Tikimon
5. maxa-

Kerrankin viikonloppu ettei tapahtunut yhtään mitään. Pakkasta sen verran ettei rinteeseen mitään asiaa. Niinpä...

Eilen illalla oli sitten kotiutumiskonsertit porukalle, keikalla Lamourettes ja Nerdee. Tunnelma oli hyvä jos mittarina voidaan pitää 2000 varusmiehen loppumatonta ölinää tyttöjen shown aikana.. Sitten asiat alkoivat menemään perseelleen. Loppusiivousten aikana kävi ilmi etttä muutama varusmies oli myöhästynyt kyydistä. Ok.. Sitä sattuu, mutta ongelmaksi muodostui kyytien järjestäminen. Yksi auto nakki ryhmälle ja väkeä liikaa, "ei se mitään ajetaan kaksi kertaa sitten" sanotaan. Kuinka ollakkaan odotellaan pihalla toista kyytiä saapuvaksi... Sitten. Ilmoitus asiaa sotilaspoliisit eivät päästä autoa takaisin portista.. Ei se mitään kyllä pojat jaksaa kävellä onhan ne oppineet kävelemään. Sitten ystävälliset sotilaspoliisisedät tulevat autolla hakemaan.. "täällä haisee viina" todetaan tylysti, uhkaillaan puhallutuksilla jne. Käy ilmi että myöhästyneet pojat ovat omin luvin käyneet baarin puolella... Käsketyn palveluksen aikana. Siinä sitten mentiin vierailulle päävartioon, saadaan kerrankin mielenkiintoinen juttu aikaiseksi. Siinä istuu sekä VMTK:n puheenjohtaja että varusmiesdiakoni. Ei siinä mitään juteltiin mukavia ja suunniteltiin uutta lehtijuttua sysäriin, on mielenkiintoista odottaa millaisia tornareita tästä alkaa liikkumaan. Lopulta kahden jälkeen meikäläinenkin päästetään veke. virkistävät alle neljän tunnin unet ja matka jatkuu. Ei meikälle eikä Kurviselle mitään tullut tietenkään, mitä nyt puheenjohtaja rupesi repeilemään illalla tai siis yöllä tässä tapauksessa.

Jep tänään sai kuulla että tammikuusta pitää yhdistää sitten diakonin ja alikersantin tehtävät. Mielenkiintoinen tilanne tulee varmasti eteen sitten että oman ryhmän alokas tulee tilittämään diakonille sitä kuinka alikersantti huutaa... niinpä.

Ensimmäinen päivä virallisesti alikersanttina takanapäin. Mikä "saavutus" oikein lakonisella äänenpainolla sanottuna. Huomio on kiinnittynyt siihen tosi asiaan, että monella nousee oikeasti kusi päähän tässä vaiheessa. Oman aikansa perseilijät muuttuvat huutaviksi kiroileviksi natseiksi, joille jokainen varusmies on vain kenoilun ja uhkailun kohde. Sanotaan että ihminen oppii historiasta vain sen ettei ihminen opi historiasta mitään. Sama juttu täällä varmasti jokainen meistä tietää sen kuinka v-mäistä oli se, että merkityksettömistä asioista joku tuli alati huutamaan. Kuinka ollakkaan päivä alikessuna ja useampi kokee jo kuinka asiat menee perseelleen kun kaikki ei ole niinkuin sanotaan... Muistelisivat mitä itse tekivät päivää kahta aikaisemmin, voidaanko ihmisinä vaatia muilta sitä mitä emme ole itse valmiit pitämään. Onneksi voi jättää häjyilyn toisille ja puhtaasti keskittyä tekemään töitä täällä. Nyt kun saisi vielä työkoneen pelittämään ettei tarvitsisi roikkua firman nettikoneella.

Tänään oli muutto uuteen yksikköön, kieltämättä oli jo aikakin. Nyt pitäisi aloittaa sitten varusmiesdiakonin tehtävät ja nakki alkoi napsahtelemaan jo tänään.. Lehtijuttu huomiseksi, tänään raamattupiirin hoitaminen ja niin edespäin.. Luulenpa että nämä hommat eivät ole niin rentoja kuin olisi voinut kuvitella..

Vaikka kuinka lailla aamuja takana, niin silti jatkuu sama älämölö kuin suurin piirtein p-kauden aikana. Ihmettelen syvästi kuinka ihmiset jaksavat päivästä toiseen niuhottaa suurinpiirtein kaikesta mahdollisesta. Taas viiden minsan päästä edessä lause "aloitamme siivouspalvelun" sen jälkeen siivotaan muutaman kerran uudestaan, ikäänkuin olisimme kiinni jossain oudossa kultissa jossa jokaisen yksilön odotetaan tekevän yhteistä rituaalista palvelustaan... Hajottaa..

Kuinka kaikkiin epäolennaisuuksiin ihminen löytääkin aikaa, mutta aina kun pitäisi alkaa tekemään olennaista.. Lomat ovatkin loppu ja paluu karuun arkeen on edessä.

Sitä hämmästyy huomatessaan, kuinka järkevimmät tavat toimia unohtuu siinä pienessä hetkessä kun tulee hetken lomaa. Kuinka sitä narisee siitä jos jossain kaukana korvessa ei saa nukuttua ja kuinka lomilla on nyt valvonut yli 70 tuntia.. Sitä rupeaa ajattelemaan kummallisia unideprivaation vallassa.. Pitäisi kaiketi mennä lopultakin nukkumaan. Tiistaina onneksi taas muutto uuteen paikkaan, stressi ja kiire opettaa meitä arvostamaan niitä hetkiä jolloin kaikki asiat elämässä eivät ole täysin perseellään. Tähän loppuun sopiikin aforismi "Paskat jutut on ihmisenä kasvun parasta lannoitetta".