IRC-Galleria

Mieleen muistuu lapsuuden joulut ja eräs hetki niistä erityisesti. Meillä oli tapana, että isä hoiti kinkun paiston ja usein sain valvoa aatonaattona kauemmin, että pääsin mukaan paistovalmisteluihin. Ne oli hienoja hetkiä, isän kanssa kaksin, toisten jo nukkuessa, puhellen kaikkia kahdenkeskisiä asioita, joita normaalina arkipäivänä ei tullut juteltua saati kuultua. Kinkun paistoperinteeseen kuului myös pienten paukkujen napsiminen, pienenä ollessani vain isän etuoikeus, mutta vanhempana myös minulle suotu ilo.
Parasta oli aattoaamuna aikaisin herätä kypsän kinkun tuoksuun ja maistella aamiaiseksi niinkin epäterveellistä ruokaa kuin rasvattua ruisleipää. Ruisleivänpala kastettiin kuumaan kinkunrasvaan ja nam, pistettiin halulla poskeen!
Nyt ovat mullan alla jo isä ja äitikin, mutta minätyttö yritän pitää perinteitä yllä!
Hyvää Joulua kaikille
toivoo Suvikko (Kinkku uunissa ja brandylasi kourassa!)