IRC-Galleria

Miksi?
Minkä takia minulle on elämäni alusta lähtien sanottu, että "Sinusta voi tulla ihan mitä tahansa" ja "Sinussa on paljon lahjakkuutta, pystyt melkein mihin vain"? Se on aina vain aiheuttanut ylimääräistä ahdistusta, ja kauheita suorituspaineita, jotka onnistuu lamaannuttamaankin mut joskus totaalisesti. En mä ole niin hyvä. Sitä on vaan niin vaikea antaa anteeksi itselleen, kun toiset pitävät minua parempana kuin mitä todellisuudessa olenkaan. Liika kehuminen tekee mut vain vihaiseksi, koska minulle valehdellaan. Haluan rehellistä kritiikkiä, oikein murskakritiikkiä välillä! Murskasta kun pystyy rakentamaan jotain uutta ja aidosti hyvää, murskan kautta pystyy jopa kehittymään.

Mä mokailen jatkuvasti. Pienet mokat on vain piristäviä, mutta otan tosi raskaasti sen, jos pilaan ne mahdollisuudet, jotka aidosti haluaisin käyttää. Dramaattisena ihmisenä uskon vakaasti pienestäkin tärkeän asian pieleen menemisestä lyhyen mutta tuskallisen hetken verran, ettei mulla ole tulevaisuutta, kun en vielä näiden 19 vuoden aikana ole saanut saavutettua maallista menestystä.

Mutta miksi?
Miksen kelpaa itsellenikään erittäin epätäydellisenä? Miksi on niin vaikeaa rakastaa itseään? Miksen voi pitää itseäni arvokkaana, vaikka miten törmäilen seiniin ja kompastelen sanoihini ja kerron huonoja vitsejä, joita muut ei ymmärrä? Ei sitä itse voi oppiakaan, tarvitaan ihmispeili, joka peilaa minulle minun hyviä ja huonoja puolia. Ja hei hetkinen - minullahan on sellainen!
Ja aivan paras laatuaan!
Kun teen jotain hölmöä, tai kiukuttelen pienistä asioista, "ihmispeilini" pitää sitä vain söpönä, ja ajattelee minun olevan aivan erityinen. Täydellinen vikoineni, eli viallisen täydellinen. Se suuttuu jos puhun pahaa itsestäni. Se uskoo minuun aina, vaikken onnistukaan mitään konkreettista saavuttamaan. Ja kohta minäkin hymyilen, eikä olo tunnukaan pahalta.

Siis miksi?
Miksi dramatisoin ja valitan omien saavutusteni puutetta? Miten muka voisin olla häviäjä tässä elämän raa´assa ja kylmässä pelissä, kun minulla on aarteista suurin ja ihanin -
rakas poikaystäväni, pian avomieheni <3
Melkein hävettää olla näin mahdottoman vaikea, mutta vain melkein :)