IRC-Galleria

Nyt oon ollu tasan 2 viikkoa imatralainen avovaimo. Lähdin Helsingistä itkien, mutta tulin Imatralle hymyillen. Ihan hävetti, kun aloin väkisinkin itkemään kun lähdin nyt ex-asunnostani pois matkatavaroiden kanssa. Huikkasin iloisesti Liisalle, että lähden nyt Imatralle, ja se tuli halaamaan mua, mikä mursi mun muurit, ja sanoin särkyneellä äänellä, että "nyt on pakko lähteä äkkiä ennen kuin alan itkemään", kävelin ovelle, ja jäin nojaamaan seinään ja itkin. Liisa lähti mun kanssa pihalle tupakalle, ja näytti, että se meinas alkaa siellä itkemään puolestaan. Bussimatka rautatieasemalle meni kyyneleet silmissä, ja junassa oli pala kurkussa, mutta mitä lähemmäs pääsin Imatraa, sitä enemmän se pala katosi kurkusta.
Kun sitten näin Markon Imatran matkakeskuksen pihalla, hymyilytti jo ihan hirveästi, eikä tuntunut ollenkaan pahalta. Siitä lähtien on tuntunut pääasiassa hyvältä.

Kuitenkin ikävöin tosi paljon entistä työpaikkaani ja tosi mahtavia ystäviäni Helsingissä, ja odotan innolla sitä, kun menen ensimmäistä kertaa käymään siellä. Joutsenon opisto on mukavin koulu, missä oon ikinä ollut. Tosi kivoja ihmisiä! Opetuksen taso vois olla parempi, mutta se on ihan toissijainen asia, itsestähän ne opinnot kuitenkin on kiinni. Odotan innolla, että pääsen väsäilemään psykologian ja filosofian esseitä. Suoritan molemmista aineista approbaturit, ja lisäksi erillisiä pieniä kursseja, kuten Academic Reading, Communication Skills ja Kulttuurien välinen viestintä...

Avoliitto on ollut yllättävän mutkatonta, ei olla riidelty juuri ollenkaan. Voin sanoa olevani aika onnellinen :) Odotan innolla sitä, että tänne tulee mun kavereita käymään pitemmän matkan takaa. Kunhan nyt vaan sais tämän kämpän enemmän valmiin näköiseksi. Kaikki tavarat ei oo vielä löytänyt paikkojaan, pitää tehdä vielä pieniä hankintoja että tulis valmista. Köyhyydestä ei oo ollu vielä merkkejä lainkaan, tili näyttää nytkin yli tuhatta euroa, mutta tiedän, ettei kauaa. Vuokra, koulumaksut ja muut maksut vaatii pian veronsa. Mutta se on pientä verrattuna tähän ihanaan opiskelija/avovaimoelämään. Ei enää yksinäisyyttä, eikä väsymystä. Viikkotunteja koulussa kertyy niin olemattoman vähän, ettei voi väsyä :D
Elämä on aika kivaa... Huomenna mennään käymään Punkaharjulla, moikkaamassa anoppia ja appea mökillä, ja käydään samalla Terhin ja Jonin luona kahvilla :) Kivaa. Sitten vähän kaljoittelua illalla, ja ihmisten tapaamista. En voi valittaa... :)