IRC-Galleria

Syksy taitaa ihan tosissaan olla tulossa. Ulkona on kylmää ja pimeähköä, ihmiset vaikuttaa ahdistuneilta, omakin mieli on maassa kuin kuolleen kissan häntä...

Tekis mieli vaan kaatua maahan ja itkeä, mutta sitä ennen pitäis keksiä joku syy ;) No kai sitä joku syy jo on, kun niin tekee mieli masistella, en vaan oikein osaa paikallistaa syytä, vaikka osan siitä tiedänkin. Tulevaisuus, mitä vuoden päästä tekee... Eihän se vielä ajankohtaista ole, mutta parempi alkaa miettiin ajoissa. Nyt kun meitä on kaksi ihmistä, joiden suunnitelmat pitäis jotenki sovittaa yhteen, ja elämä heittää kokoajan kapulaa rattaisiin. Onneksi ainakin minä olen hirveän sinnikäs, enkä koskaan anna periksi, paitsi ehkä sinä päivänä kun pääni räjähtää liiasta ajattelusta ja yrittämisestä. Toisaalta toivoisin, että Markokin olis yhtä sinnikäs. Mutta kyllä minun sinnikkyydestä riittää kahdelle... Enkä takuulla anna toistenkaan antaa periksi. :)

Tuntuu, että kaikilla menee huonosti. Kaikki on niin onnettomia. Mä kärjistän ja yleistän kyllä nyt, mutta joskus on vaan pakottava tarve liioitella. Eka filosofian tentti on onneksi ohi, ja kyllä se vähintäänkin menee läpi. Tuntuu, että se meni aika hyvin, mutta en tosin tiedä vielä, miten ankarasti nuo tentit arvostellaan. No, pian se selviää.

Puhuin tossa välissä Nadjan kanssa puhelimessa, ja piristi hieman, valitettiin yhdessä elämän varjopuolista :) Toivon kovasti, että se tulis käymään täällä Imatralla mun luona. Tulkaa kaikki kaverit sieltä ulkomaailmasta käymään, on ikävä :´(
Ite oon lähdössä huomenna Savonlinnaan Terhin ja Jonin luo pariksi päiväksi. Mennään perjantaina katsomaan stand up-koomikkoja johonki pubiin, oon innoissani, saa nauraa :) Ja tosi kiva nähdä Terhiä kun ei olla nähty kahteen viikkoon ;)

Voisin alkaa nyt pakkaileen laukkua, pitäähän nyt kahta päivää varten ottaa ihan hillitön määrä tavaraa mukaan. No, täytyy ainakin jotain ottaa mukaan. Kiva päästä hetkeksi ulkomaailmaan. Kuulostaa ihan siltä, kuin mun mielessä maailma jakaantuis Imatraan ja ulkomaailmaan, ja Imatra olis sellainen paikka, mistä ei oikeen tahdo päästä ulos helposti, ja se ahdistaa. Ei sillä, täällä on ihan kiva asua, mutta mulla taitaa olla pieni kulttuurishokki (??) ja ikävä niin monia ihmisiä, jotka on liian kaukana. On kiva kun on paljon hyviä ystäviä, mutta ei ole kiva, kun on aina niin monta eri ihmistä ikävä, kun ne ystävät elää niin eri puolilla Suomea, tai koko maailmaa. Vien angstisen perseeni nyt pois tietokoneelta, mutta vielä se tänne hilautuu takaisinkin joskus.