Loppui tää meidän loru,
jäi vain sun kaulakoru,
muistoks menneistä vain.
Tornissa huojuvassa sen sulta sain,
sen näit mun kaulallain.
Kaikki muu vaikka meni
jäi se yöpöydälleni,
viereen kuvasi sun.
Kiiltävä kaulakoru,
aarteena mun,
taas luokses kulkeudun.
Kun nukut sen ääreen,
unen katsot kauneimman.
Näät yön pimeimmän jääneen
alle aamun valoisan.
Kuuntelen hiljaisuutta,
tummuvaa avaruutta,
huudat, "Sua rakastin";
kultainen kaulakoru vain paremmin
sen kertoo kuitenkin.
Tornissa huojuvassa sen sulta sain,
sen näit mun kaulallain.
Tornissa huojuvassa sen sulta sain,
sen näit mun kaulallain.