Vähemmästäkin sitä katkeroituu
Kun kaikki paska päälle kasaantuu, laskeutuu
Siinä ihan kaikki hyvät neuvot unohtuu
Ku viha ja suru keskelle tukehtuu
Kulkeutuu ongelmasta aina ongelma
Ja edelleen fiilikset on välil ihan nollassa
Silloin tekis mieli huutaa, että antakaa mun olla
Siit vielä masentuu kun huomaa ettei kukaan ymmärrä
Tuntuu ettei kukaan edes yritä
Joo, mä tiedän etten oo syytön itsekään
Ehkä pitäisi tutkiskella vähän itseään
Ja löytää sen, mikä musta puuttuu
Ehkä silloin vihdoinkin elämäni muuttuu
Äiti sanoo että lapsena iskä oli kannellut sylissään,
Oli hehkunu ylpeyttä
Kuulemma ihanin tyttö mitä maailma kantaa