On niin paha olla yksin,
tahtois yrittää muuttua,
et molemmat vois olla onnellisia,
mut onks siin järkeä?
Kannattaako yrittää,
vai antaa olla?
Kullata ne kaikki hienot asiat,
mitä ollaan koettu,
vai koittaa tehdä niitä lisää?
Pää on niin sekasin,
etten tiedä mikä olis parasta. :(
Kummallekin.
Mun täytys muuttua ihan vitusti,
jotta "kelpaisin" sulle,
mut pystynkö siihen?
Ja eikö sun pitäis muuttua kans?
Mä en ymmärrä kuin kaikki vika voi olla mussa,
mut niin se kait sit vaan menee.