Hm. Pitäis kait mennä jo nukkuun,
ei vaan väsyttäis melkein ollenkaa. :o
Ja ei oo kiva mennä yksin nukkumaan. :/
Kuitenkin kun jo melkein kolme vuotta tottunut,
että joku on siin vieressä, pitää kiinni,
ja on valmis herään kesken uniensa,
jos mulla on joku hätänä. <3
Ei huvittais yhtään mennä edes peiton alle,
yrittää nukkua, kun tiedän, et alan taas miettimään
kaikkea ei-tähän-aikaan-yöstä-sopivia juttuja. O.o
Sellasia juttuja, jotka pahoittaa mun mielen,
ja saa mut surulliseksi, ehkä jopa itkemään.
Eikä se oo kivaa, kun ei edelleenkään ole vieressä sitä,
joka ottais sit kainaloon, ja sais sen loppumaan.
Pitikin sen ämmän pilata mun elämä,
ja saattaa mut tähän tilanteeseen.
Ilman sitä, uskoisin, et olisin vieläkin todella onnellinen,
enkä täynnä vihaa, kusessa laskujen takia, ja ehk pian ihan yksin. :/
Tän tytyn olis kai aika vajota sohvan pohjalle yksikseen murheinensa.