IRC-Galleria

Lisää ihanaa blogitusta...

"27. lokakuuta 2007
Mietin siis olen.
20 vuotta tallustellut maan päällä, teini-ikä hädin tuskin takanapäin. Tunnen välillä..itseasiassa aika usein, itseni vielä lapseksi. Sehän minä olen. Ei 20-vuotias vielä aikuinen ole. Eihän? Kuitenkin tuohon 20 vuoteen on paljon mahtunut, sekä huonoa ja että hyvää. Molempia samanverran, että tasapaino säilyisi. Tähän päivään asti pieni säälittävä elämäni on muodostunut suurimmaksi osaksi töistä. Kun 12 vuotta koulun penkillä istumista sai jätettyä nurkan taakse, alkoi työteko. Jo koulunkin ohella on töitä tullut tehtyä. Tälläkin hetkellä melkein vietän vapaapäivänikin työpaikalla. Tein niin viime työpaikassanikin...ja sitä edellisessä. Vaikka pidän työnteosta ja minusta on ihanaa ottaa vastuuta, tunnen silti välillä tukehtuvani. Välillä ei yksinkertaisesti jaksa. Kaverit painostavat. En muka ehdi/jaksa ikinä nähdä heitä. Totta, mutta onhan se ymmärrettävä. Onhan heilläkin koulukiireensä ja muu sosiaalinen elämänsä, jota minulla ei muuten tällä hetkellä oikeastaan ole laisinkaan. Nyt hengitän yhä osittain ahdistuneesti mutta osittain vapautuneesti. Olen oppinut hyväksymään työkeskeisen ja tylsän elämäni. Se riittää minulle, olen tyytyväinen. Melko. Miksi tahtoisin jotain muuta. Minulla on oma asunto, työpaikka, ystäviä (joita joskus ehdin näkemään) ja musiikki. Muutamat viime vuodet, niissä ollut paljon surua, paljon fyysistä ja henkistä. Välillä mietin miten olen vielä järjissäni. Ehkä en olekaan niin heikko kuin olen luullut. Luulisihan että isoisän,3 kaverin ja lähes oma ja 2 läheisen ystäväni kuolema pistäisi raideiltaan. Mutta ei vaan minua. Tuo aika ei ollut helppoa mutta selvisin sen yli. Uppoutumalla töihin. Tällaisia mietin näin raskaan ja kiireisen mutta jollain oudolla tavalla antoisan työpäivänjälkeen sohvanpohjalle käpertyneenä..
Pitäisiköhän mennä vuokraamaan leffa..."