aina sama juttu...sitä loukkaa ja satuttaa niitä jotka ovat tärkeimpiä ihmisiä elämässä...minkäs sille teet....hölmö mikä hölmö...mutta nyt ainakin tiedän mitä on kun menettää jotain kultaakin arvokkaampaa...jotain mikä sai aamut tuntumaan heräämisen arvoisiltä. eihän siinä mitään sitten.. elämä jatkuu, mutta tunne sydämestä ei katoa koskaan.