aina välillä tuntuu siltä, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan...sitten taas mikään ei suju mitenkään...ehkä haaveilen olemattomasta sellaisesta mitä koskaan ei ole ollutkaan...alan kallistua siihen tulokseen, että kaikki on vaan harhaa..jotain mitä olen pienessä päässäni kuvitellut...jos osaisin oikein elämääni elää oikein tunteeni sanoiksi pukea...onneksi alkaa elämä pikkuhiljaa olla jonkunlaisessa reilassa... se on jännä, jälkikäteen ajatella sitä olotilaa kun kaikki tuntuu pirskoutuvan sirpaleiksi...ei ole enää mitään...millään ei ole mitään väliä...se on oikeasti tosi pelottavaa...siinä menettää itsensä ja kaiken mitä joskus on pitänyt tärkeänä...loppujen lopuksi siinä menettää myös sen ihmisen jonka luuli olevan rinnalla lopun ikää...joka on tärkeä vieläkin....mutta..ei se mitään...kaipa tämä tästä itseppähän elämäni sotkin ja rakkaimpani menetin!