harhaa tai ei ....jossain se sytkähtelee vieläkin...toisaalta oli kÃva huomata, että se toinen ihminen onkin juuri sellainen kun muistaa...toisaalta se on hirveän haikeaa...olenko minä muuttunut...en tiedä oliko näkemisestä enenmpi haittaa kun hyötyä...mutta pystyin siihen kumminkin...ja se on jo suuri harppaus eteenpäin...aivot lyö tyhjää...ehkä kannattaa taasen ajatella vaan jotain muuta....seuraava kerta on jo taas helpompi koska lieneen sitten tuleekaan...