Joskus vaan turhauttaa kaikki,
jopa se kiva mummo, Maikki!
Ois vaan nii kiva hurauttaa johonki kauas.
Sen vielä teen, ennenku oon hauas!
Lähtis vaikka mettään samoilemaan,
jotaki ihme polkuja kulkemaan.
Vois viel luonnon kauneutta ihmetellä,
ehk hiukan jo hyvästellä.
Ilmastonmuutos,
siit seuraa kauneuden puutos!
Kaunis luontomme hädäst huutaa,
ihmiset paskat ku sinne ruutaa!
Herätkää ihmiset, herätkää!
Roskanne maasta kerätkää!
Ei oo luonto kaatopaikaks luotu,
aivan eri tarkoitus on sille suotu.
Jokainen miettiköön omia tekojaan,
vai onko omatunto menny menojaan?
Eikö yhtään kolkuta,
jos porot ei koht enää jolkuta?
Eläimet katoavat luonnon myötä,
ei ne sit enää ihmisiä syötä!
Mistä sit ravinnon saamme,
kun tuhoamme eläimet oman maamme?
Itehän oon puhas kuin pulmunen,
luontolahjoitukseen lähti viimeinenki almunen.
Turhaan en koskaan amistele,
pitkin kyliä huristele!
Viimeinen lauseeni viel esiin tiristää:
Itseironia kovasti piristää!
-Taina-
("Luonto lähellä sydäntäni"-kirjastani, joka on ensimmäinen runokirjani, julkaistu vuonna 2004.
Soita 040 768 475 947 tai tilaa osoitteesta www.tainanparhaat.fi/tilaus.php)