IRC-Galleria

Keskustelu alkaa muista poikkeavalla kommentilla, yleensä huomautuksella jostain täysin epäoleellisesta yksityiskohdasta kuvassa. Tämä herättää huomion, ja antaa jo pienen palan luonteestani, joka on siis täynnä huomionkipeisyyttä ja erilaisuuden halua.
Joskus keskustelu käynnistyy, joskus ei, se riippuu naisen luonteesta. Sitten siirrytään tavanomaiseen jutusteluun. Olen jo erikoinen hänen silmissään, joten voin laskeutua tavalliselle tasolle ja kysellä päivän kuulumiset ja lempimusat ja lemmikkien sukuhaarat etc.
Jossain välissä kenties nainen saattaa alkaa pitämään minua söpönä, koska se on yleensä vaikutelma, johon tähtään. En tiedä, onko se omaa itseäni. en oikeastaan tiedä, mikä on oma itseni. Mutta söpön leikkiminen tuntuu silti monesti kivalta.
Ennen pitkää kuitenkin nainen yleensä huomaa, että pohjimmiltani olen hyvin tavallinen tallaaja. Puhun tavallisia asioita, toistan itseäni, minulla on kenties kerran kuussa paha päivä, toistan itseäni. Pelkään, että alan ärsyttämään ihmisiä, jolloin alan kysellä asiasta, jolloin kenties alan ärsyttää ihmisiä. Se on yksi peloistani. toinen on yksinjäämisen pelko.
Jos olen ihastunut johon kuhun ihmiseen, en osaa ilmaista sitä luontevasti, vaan periaatteessa räjäytän koko helahoidon ihastukseni silmille, jolloin seurauksia on yleensä kaksi: Hän ei tunne samoin, ja hiljenee erittäin radikaalisi minua kohtaan,ja minä saan niskoilleni n. viikon pituisen melankolian, tai sitten hän tuntee samoin minua kohtaan, jolloin minun ihastukseni häntä kohtaan romahtaa kuin hermo typeriin ihmisiin.
Luultavasti tärkeintä roolia koko tässä prosessissa näyttelee minusta säteilevä/huokuva/hehkuva epäitsevarmuus, joka on kertakaikkiaan vertaansa vailla. En siis tunne omia rajojani, mikä kaiketi näissä asioissa lienee älyttömän merkityksellistä. Hetken ajatus epäitsevarmuudesta saattaa lisätä söpöyttä, mutta lopputuloksena olen kuitenkin vain ystävä, tai tunteet menettänyt epätunne-ilkiö.

AAMEN