IRC-Galleria

Kuvittele omat hautajaisesi. "Maasta olet sinä tullut ja maaksi olet sinä muuttuva...", lausuu pappi ripotellessaan hiekkaa arkkusi kannelle. Näet kirkossa surevat omaisesi ja läheiset, jotka ovat tulleet sattamaan sinua viimeiselle matkallesi. Mistä he tulevat muistamaan sinut?

Elämä on kuin lyhyt loma ikuisuudesta. Päivämme suhahtelevat ohitse kalenterin lehdet viuhuen, kello tikittää ja aikamme kuluu kuin huomaamatta. Mitä enemmän karttuu vuosia, sen enemmän ihmettelmee ajan rientoa. Ja äkkiä edessä on omat hautajaiset.

Huolien täyttämät päivät, pelko tulevaisuudesta, ainainen rahapula, tekemättömät työt ja toteutumatta jääneet unelmat varjostavat päiviä, jotka tulevat kerta toisensa jälkeen päin näköä samanlaisina. Miksi mikään ei muutu? Miksi elämästä puuttuu haluamasi sisältö?

Itämaisen viisauden mukaan: "Kun kala ui, se vain ui eikä vedellä ole loppua. Kun lintu lentää, se lentää, eikä taivaalla ole loppua. Koskaan ei ole ollut kalaa, joka olisi uinut ylös vedestä, tai lintua, joka olisi lentänyt pois taivaalta."

Jokaisella on tässä maailmassa paikkansa. Kalat ja linnut osaavat ottaa käyttöönsä kaiken tarvitsemansa ja siksi niillä on syntymästä kuolemaansa saakka täydellinen vapaus. Jos ihmiset ymmärtäisivät, että heilläkin on oikeus täyttää päivänsä haluamallaan tavalla, onnettomien joukko katoaisi.

Kun suostut ottamaan omasta elämästäsi täydellisen vastuun, saat siihen automaattisesti täyden vallan. Oman elämäsi vallankäyttäjänä olet vapaa tekemään valintoja, joiden seurauksena saat juuri sellaisen elämän kuin haluat.

Aika on hiekkaa ja hiekka katoaa. Millaisen muistokirjoituksen arvelet saavasi kuoltuasi? Luuletko, että voisit vaikuttaa sen sisältöön jo elinaikanasi? Sinut näet muistetaan siitä, miten olet elänyt - ei siitä, mitä olet uneksinut.

Entä jos kirjoittaisit oman muistokirjoituksesi nyt? Millaisista asioista toivot, että sinut muistetaan? Mitä sait aikaiseksi, millaisen elämän elit? Ketkä sinua rakastivat ja miksi? Kukaan ei tule kiittelemään hautajaisissa kiireitäsi ja murheitasi. Sinua ei tulla myöskään muistelemaan siitä, paljonko keräsit omaisuutta, vaan siitä, paljonko annoit pois.

Pappi seisoo jo kauhan varressa. Elä jokainen päiväsi kuin se olisi viimeinen, sillä eräänä päivänä olet oikeassa. Toivotan paljon vuosia elämääsi ja paljon elämää vuosiisi!

Näin kirjoitti Tom Lundberg 12.10.2005, on tullut säilöttyä kyseistä leikkelettä vuosia ja yhä edelleen tuon luettua se pysähdyttää miettimään elämän arvoja... Toivottavasti jokaisella on aikaa pysähtyä elämässään miettimään mitä aidosti haluaa...