"Elämässä on aina unelmia ja muistoja, paitsi syntyessä ja kuollessa."
On monia asioita, joita olisi vuonna 2009 halunnut viedä pidemmälle, mutta aina jokin on tullut esteeksi...
Säilyneitä unelmia yhä on, mutta pikkuhiljaa huomaa niidenkin pirstoutuneen ja kuolevan omaan mahdottomuuteensa.
Miettii jopa sanan "kohtalo" merkitystä ja alkaa pohtia asioiden merkitystä ja onko jokainen ihminen tullut vastaan tarkoituksella?
Toisaalta miettii, miksi tarkoituksella tulisi vastaan sellaisia ihmisiä, joita ei saa mielestään pois, jotka nähtävästi silti pitäisi osata asettaa enemmän taka-alalle ajatusmaailmastaan...?
On pelottava huomata joitain hetkiä, kun tulee flashina tunne, kuin jokin toinen istuisi vieressä... Välillä pelotan itse itseäni... Joitain toivonkipinöitä yhä lyö liekiksi, vaikka on jo realistinen tunne, että olisi pitänyt osata käyttää jo vaahtosammutinta...
"On onnellista olla yhdessä kaksin,
ja ikävää yksinään yksin.
Ikävintä on kuitenkin olla yhdessä,
mutta yksin."
