Tapaus syntymässä.Ensimmäiset putkareissut takana,jonkin loistavan lauantai-idean jälkeen.Kämppä mennyt alta,työpaikalta potkut,ja alkoholi kuulemma korjaa asiat...
Taidanpa joutua hautaamaan vielä toisenkin ystävän.Kun ei suostu ottamaan apua vastaan.Lupasin yösijan,lämmintä ruokaa,ja ainakin tupakkaa.En ole miljonääri,joten kaikkea en voi tarjota,kun työttömyystuki ei niin huikea nykyään enää ole.
Tai onko tuo koskaan ollutkaan,mutta kuitenkin...Miten auttaa,jos apua ei huolita?Voiko pakottaa hoitoon,tai lääkärille?Voiko pakottaa katkolle?
Onko mahdollista korjata asiat,ennen kuin on liian myöhäistä?
Tuskin...
Elämä muuttaa,kun sitä eletään.Tätä kirjoittaessa,on jälleen kokeilussa parisuhde.Lapsi on kasvanut pienestä nyytistä,hyvin omatoimiseksi jääräpääksi.Joskus tulee miettineeksi,kummalta puolelta se ominaisuus on periytynyt...Tämä alkoholisti,on siirtynyt kahviin,ja jousiammuntaan.Miettii mitä tekee,keskittyy koulutukseen,ja elämään.
Mitä tapahtui?Missä kohtaa aloin aikuistua?
Oikeasti suunnittelee jo perheen perustamista,mukavaa työpaikkaa,omakotitaloa,kunnollisia harrastuksia, ja ihmisyyttä. Tahto luoda jotain pysyvää,tahto saada jotain aikaiseksi.Raskasta,etten sanoisi.Mutta miten oppii puhumaan tunteista sitten?
Onko olemassa jokin opas,tähän KO.lajiin,joka opettaa miten ymmärtää naisia,tai miten ymmärtää tunteita?Onko parisuhteen tarkoitus opettaa hallitsemaan hyvät ja huonot puolet?Vai onko tarkoitus niinkin yksinkertainen,että naidaan kuin minkit,hankitaan kersat ja eletään elämä onnellisesti loppuun asti??
Parisuhde,hmmm...Mielenkiintoinen tapa.Pärjää jotenkuten yksinään,mut silti on pakko yrittää kokeilla,josko onnistuis paremmin kun on 2 säätämässä
Mutta ei se silti helpolta tunnu,on hetkiä jolloin maailma kaatuu päälle.Silloin tahtoisi olla sen ystävän seurassa joka jaksaa kuunnella.Tuntuu vaan niin hassulta puhua jollekin muulle,kun yleensä on itse se joka kuuntelee.Ja juuri siksi,ettei sitä kukaan muu enää jaksa....
Onko se sitten reilua?Tuskin koskaan,mut ymmärrettävä on,etten koskaan ole ollut parisuhdeihminen,siksi kyseinen elämänmuutos on aina vaatinut tavallista enemmän.Olen työnarkomaani,myönnän sen,mutta myönnän myös,että pidän työstäni.Enemmän kuin kotona vietetystä ajasta...Kotona ei ole muuta,kuin prinssi.Tuo 32 v. pitkä-aikaistyötön,joka ei saa mitään aikaiseksi.Maleksii vain nurkissa,ja valittaa kuinka huonosti asiat on....Uskon kyllä,että huonosti on asiat,mutta entäs,jos koittaisi nostaa oman perseensä ylös penkistä,ja tekisi asioille jotain ennenkuin valittaa?
Eipä se muuten käy niin helposti...Toki,on myös väärin,että ajattelen näin.Mutta kuka jaksaa aina yrittää auttaa toista,kkun sitä apua ei huolita,vaikka kuinka yrittäisi.
Ainoa apu,joka tuntuu kelpaavan,on rahallinen,ja sekin menee suorinta reittiä alkoholiin ja muuhun "turhaan"...Eipä ole hirveä voittajafiilis,kun kaveri vaappuu juovuksissa vastaan,ja haukkuu vielä vaikkapa homoksi,kun tunkee sohvallesi nukkumaan...Kun tulet seuraavana päivänä kotiin,on jääkaappi tyhjä...Ei mitään mitä voisit itse syödä,ja tämä tyyppi toteaa tarvitsevansa kyydin,kauppaan.jotta saadaan lisää olutta,ettei vain paha maailma näytä kasvojaan,kun promillet laskee...
Kiitos,ja Anteeksi!
On se Jännää...Elämä vie,ja tuo miten sattuu.Menny kaikki enemmän tai vähemmän päin mäntyä,ja näemmä sinne päin ollaan matkalla taas.Parisuhteet,hmm...Niitähän on toki taas riittäny,ja tuntuu riittävän jatkossakin.Tai siis ainakin koitan olla ihminen,ja yritän tulla toimeen,mut näemmä taas vituiks män...
Ei voi olla niin vaikeeta,saada rakennettua toimivaa suhdetta.Tai siis kyl se varmaan on helppoo rakentaa,mut milläs pidät kasassa?Eiköhän se oo sillä lailla,ettei mulle tuota mahdollisuutta suoda.
Mut toivottavasti,joku,joka ehkä joskus tämän lukee,painaa myös tämän mieleensä...Ei se niin helppoa ole...
