IRC-Galleria

Ihmisillä on nykyisin helvetin vaikeeta päättää mitä tekee elämällään, nyt kun uskonnot alkaa olla mennyt eikä kuoleman jälkeen enää ole mitään niin porukka on oikeasti pahasti tuuliajolla. Siksi varmaan jotkut vetää aineita liikaa, elämää pidetään jokseenkin yhden tekevänä. Jotkut jopa pitää elämää helvetinmoisena kidutuksena, elämä on niin rajallinen. Ja loppujen lopuksi, elämähän on vain alkusoittoa kuolemalle. Se että tietää olevansa olemassa ja se että tietää että tulee katoamaan on varmasti paskin tunne ikinä, omat eloonjäämisvaistot puskee päälle ilman minkäänlaista järjellistä selitystä ja siitä se ahdistus alkaakin kun tajuaa että ne ovat vaistot jotka pistävät meidät paniikkiin tämän asian johdosta.. Kuumottaako jo naamaa?..

Mikä hauskinta, tuntuu että ollaan ainoastaan matkalaisia tän lyhyen elämän ajan, matkustetaan aivoissa tietoisuutena ja katsotaan mitä meidän roolit ja erilaiset vaistot pistää meidät tekemään. Porukka vaan singotaan omille radoille ja sitten törmäillään jos tuuri käy tai jos käy vielä parempi tuuri niin ei törmäillä.. Elämä, ah.. Joskus heikkoina hetkinäni mietin sitä että olisi parempi olla olematta..Se on heikkoutta vaikka se on totta..

Tämä oli minun heikko hetkeni, epätoivoin levittäminen on synneistä pahin..


(Tästä on Teemun kanssa ollu usein puhetta, että jos vetäminen menee siiheen et pakenee ongelmiansa päihteillä alkaa asiat olla huonossa jamassa.... No onhan ne! Kuinka muutenkaan kun on just menettäny tärkeimmän/rakkaimman/parhaan/luotettavimman/ymmärtäväisimmän ystävän! Tuntuu ettei millään oo mitään väliä....)