IRC-Galleria

Jos niin käy että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä, mitä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua.
Sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän.
Kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne, missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan sinäkin huomaat, että se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran hailahtanut, niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Alä sure sitä, että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Ollemme niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Tiedän nyt, on sun parempi näin.
Kivut, tuskat takana päin.
Ansaitset unen rauhaisan ja
kiitoksen kaikkein kauneimman.
Suo anteeksi kyyneleet nää,
Ne rakkautta on ja ikävää.


<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Ketään muutahan en voi syyttää kuin itseäni.
Tämä kaikki on mun syytäni...
Olisi pitänyt toimia toisin.
Kuunnella enemmän ja puhua vähemmän, olla vain läsnä.
Mutta kun se ei sovi mun luonteeseeni.
Jos saisin uuden mahdollisuuden, tekisin kaiken toisin.
Mutta nyt olen jo menettänyt sinut, ystäväni.
Kaipaan varmasti aina.
Ei tule päivääkään etten ajattelisi sinua.
Koskaan en voi unohtaa niitä vääryyksiä joita sinulle tein,
ja sinä minulle.
Mutta eihän kukaan meistä ole täydellinen.
Et sinä, enkä minä.
Ehkä me molemmat voidaan joskus unohtaa ne pahat asiat joita
toisillemma teimme ja olla taas ystäviä.
Ehkä...

kiitän ajasta yhteisestä,
koskaan sinua unohda en.
Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään..
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on, kun rakkaimpansa menettää.

Kaipaus on suuri ja sanaton,
suruni valtava, voimaton.
Olet tärkeä, nyt ja aina,
sinua koskaan en unohda.

Syvälle sisimpääni sattuu.

Sinä sait sen aikaan.
Oikeammin minä itse.

Et sinä pakottanut
sinuun syvästi ihastumaan.
Et kehottanut tuvaisuudesta
kanssasi haaveilemaan.

Tarkemmin kun mietin...

Et antanut mitään takuita siitä,
että juttumme kestäisi edes huomiseen.

Kai se oli minun omaa
mielikuvituksentuotetta vaan.

Annoin itseni luottaa siihen tunteeseen.
jonka läsnäolosi minussa herättää.
-vierelläsi on niin hyvä olla-

Sokaistuin täysin.

Sorruin liian varhain ajattelemaan,
että kanssani haluaisit
tämän maailman oppia tuntemaan....

"On olemassa asioita
Niin kipeitä ja vaikeita
Ettei niistä puhumalla selviä"
~Egotrippi~

Olit mulle koira sä rakkahin,
sitä aikaa en voi saada takaisin.
En pyydä sua luokseni tulemaan,
siellä missä on hyvä, ole siellä vaan.

Sinä tulit suoraan sydämeeni,
sinä toit lohdun murheeseeni.
Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.

Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.

On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniini, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin.



Lepää rauhassa rakkaani!

---

Juuri taivaan tällä puolella on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi.

Kun sellainen eläin kuolee, joka on ollut täällä erityisen läheinen jollekulle, tuo lemmikki menee Sateenkaarisiltaan. Siellä on niittyjä ja mäkiä kaikille erityisille ystävillemme, jotta ne voivat juosta ympäriinsä ja leikkiä yhdessä. Siellä on paljon ruokaa, vettä ja auringonpaistetta, ja ystävämme ovat lämpimässä ja niillä on hyvä olla.

Kaikki sellaiset eläimet, jotka ovat olleet sairaita tai vanhoja, ovat jälleen terveitä ja elinvoimaisia; haavoitetut tai vammautuneet ovat jälleen eheitä ja voimakkaita, juuri sellaisia jollaisina muistamme ne menneitten aikojen unissamme. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä yhtä pientä asiaa lukuun ottamatta: jokainen niistä kaipaa jotain jälkeen jäänyttä niille erityisen tärkeää henkilöä.

Ne kaikki juoksevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jolloin joku yhtäkkiä pysähtyy ja jää tuijottamaan etäisyyteen. Sen kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, sen innokas keho vapisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmästä kiitäen vihreän ruohokentän yli nopeammin ja nopeammin.

Se on onnistunut näkemään sinut, ja kun sinä ja erityinen ystäväsi lopulta kohtaatte, te takerrutte toisiinne jälleennäkemisen riemussa ettekä koskaan enää eroa. Onnellisia suukkoja sataa kasvoillesi, kätesi hyväilevät rakastettua päätä, ja katsot jälleen kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutta eivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

(Kirjoittaja tuntematon)

Kiitos Saku yhteisistä vuosistamme! <3

En ole nainen, en yhtään mitään - kidutettu eläin häkissään!

Jep! Eli lähes koko kesä on tullu juhlittua enemmän tai vähemmän....
Nytkään en ole lähes viikkoon ollut kotona mutta ei kuulkaas haittaa YHTÄÄN!
Oli niin mukavaa tosta sunnuntaista tähän iltapäivään (jos ei lasketa muutamaa itsensä nolausta ja paria takapakkia joita elämässä on tullut) että jaksaa taas opiskella, vaikka se tylsää onkin...
Yhtä kaveria vaan käy sääliksi (tiedän, sääli on sairaus, mutta silti)!
Mutta ehkä tuo yletön juopottelu yms. piristi vähän sitäkin! :)
Ainakin tarkoitus oli! Nyt joutuu itekii vähän himmailla tuon juomisen kanssa että
muistaa välillä käydä koulussakin ja sen rakkaan ystävän luona SELVINPÄIN!

Mitenkäs muilla menee?

Kampanjoidaan kaikki kesäkissoja vastaan!

Kopio tämä itsellesi päiväkirjaasi kun olet lukenut!! - kiitos.

Mökille jätetty

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili
taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja
valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on
pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla
vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

-Liisa Aaltonen-