IRC-Galleria

Vuosi 2005 alkaa lähestyä loppuaan. Tänä vuonna on koettu niin paljon, paljon iloa ja paljon surua.

Miun teoria siitä että ihmistä ei ole tarkotettu viettämään elämäänsä yhden partnerin kanssa on vaan vahvistunu. Jos se olis niin, ei ihastumisen tunne olis niin ihana. Kuluneen vuoden aikana oon saanu kokee sen kahdesti. Sen tunteen kun pelkkä toisen ajatteleminen perhosia vatsaan ja kosketus vie jalat alta.

parhaat muistot jää varmasti kun se tunne ei ehdi kadota ennen kun suhde loppuu. Toki se on aina surillista kun niin käy, mutta se suru kuitenkin unohtuu pian ja ne hyvät muistot jää elämään.

Kiitos kaikille jotka on tehny miun kuluneesta vuodesta ikimuistosen.

Isoin kiitos kuitenkin rakkahalle Ka_Ma_La:lle joka on ollu ystävä sillonkin kun on tuntunu ettei oo mitään syytä elää. Niitäkin hetkiä on liiankin monta mahtunut tähän vuoteen, mutta kuten sanottu, ne ikävät asiat unohtuu pian mutta onnelliset muistot jää.