Sit jos rupeen vinkumaan oikein huolella ni tulee kyllä pari uutta ideaa mieleen: cappeja tai Bel Airin prinssin kaikki tuotantokaudet. Voisin mä huolia uuden hupparinki ja uudet isommat Kanin farkut, mutta tiiän, että ei mutsi suostu siihenkään ja se perustelee sitä aina näin: "Mä saisin sillä hinnalla kolmet housut itelleni!".
Ite en ees tiiä keille kaikille ostan lahjoja.. Mutsi ja faija on ainakin varmat, koska en oo niille mitään koskaan ostanu ja onhan tää vuos ollu niille iso juttu - 50 v. molemmat. Ja sitten suurin osa rahasta menee Tytin lahjaan, koska haluun oikeesti antaa nyt jotain suurempaa, koska joinain lahjapäivinä en oo antanu ollenkaan ja tää viime lahjakaan ei tullu suoraan multa.. Mulla on jo iso idea, mutta ei sitä voi lähtee ilman rahaa toteuttaan. Sitten ois vielä Hobitti? Maahinen? Muut sisarukset? Miten ihmeessä mun raha riittää?
Sit ku tuhlaan kaiken rahani lahjoihin ni sit saan ehkä just jonku vaivasen kirjan ja Tarjoustalosta ostetut kalsarit - jee. No okei ei se sillein mitään, koska tää joulu on lähinnä semmonen testaus, että tykkäänkö enemmän lahjojen antamisesta vai saamisesta.. Täytyypi katsella sitä asiaa sitten lähemmin sillon kun aika koittaa.
Mut voi piru, että mä odotan sitä jouluaatonaattoa. Kinkku laitetaan uuniin ja asunto on ihan joulusesti koristeltu.. Pimee ilta ja kynttilät.. Joulumusiikkia (ehkä).. Ai jumaliste mitä käyttistä! Sitten se yö odotetaan ihan innoissaan ja sit koittaa itse jouluaatto.. Joulupuuro aamulla, jouluruoka päivällä, isukki menee päiväunille kiusatakseen meitä ja sit koittaa suuri hetki: Kaikki kokoontuu olkkariin ja ettii ittelleen istumapaikan. Ja sit joku (yleensä Maahinen) hyppää puikkoihin ja jakaa kaikki lahjat kaikille.. Ai jumpe.
Jouluun 26 päivää ja mä odotan sitä ihan innoissani jo nyt.. Siis miettikää nyt: Aikuinen ihminen ja on näin innoissaan joulusta! Ihan ku pieni lapsi.. Mutta niinhän ne kaikki sanookin, että mä olen kun pieni lapsi. Joulujoulujoulu, jee!