IRC-Galleria

Tää biisi on aika jännä. En ees tiiä miks kuuntelen? Biisi ei oo kovin hyväkään, eikä artistissakaan hirveesti kehumista.

Tässä ei oo mitään hyvää, kaiketi, mut silti sitä pitää kuunnella. Creepy.

Ajattelin taas kertoa kuulumisiani, vaikka tuskin ne ketään kiinnostaa. En koskaan saa mielenkiintoisia kommentteja, niisk. Olisiko nyt sen aika? Eikö tehdä niin, että kaikki jotka tämän pätkän lukee, niin kirjottaa mulle jotain ihanaa ja syvällistä?

Kellohan on tällä hetkellä joitakin minuutteja vailla kuusi. Ja olen ollut jo yli tunnin hereillä, koska tuli taas kummallisesti herättyä kesken yöunien. Se on muuten jännä, miten ensimmäinen päähän pälkähtänyt ajatus saa ihmisen valvomaan. Heräsin ja mietin samantien, että pitäiskö polttaa yksi tupakki.. Päätin, että en polta, mutta asia jäi vaivaamaan mua, enkä saanut enään unta. Pah.

Niin.. Tähän merkintään en jaksa alkaa avautumaan mun raha-asioista, koska peruna. Joten joudun hetken miettimään, että mistä mä teille sitten valittaisin.

Ainakin mielenkiintoinen teksti tulee kun teen tommosia typeriä "Teen tätä, teen tota"-juttuja. Enempi sisältöä tähän tarinaan, aight? Tarinaan, heh.

Nää mun blogimerkinnäthän on aikamoista tarinankerrontaa, että ei siinä mitään. Mutta tosiaan, ei tästä sitten tän pidempi tainnu tullakkaan, koska en tosiaan jaksa keksiä aihetta, mistä teille avautuisin. Tyytykää tähän ja kirjottakaa mulle mielinmäärin kommentteja. Kiitos.

Mikä identiteettiongelma Suomen nuorisolla oikein on? Kokoajan näkee nimimerkkejä tyyliin Jokupoika ja nimimerkin kantaja on sukupuoleltaan jotain ihan muuta kuin poika - hmm, kaiketi tyttö.

Mä en oikeesti tajua tätä meininkiä. Olenko siis liian vanha? Mutta jos totta puhutaan, niin näitä nykyajan nimimerkkejä ei vaan aina voi tajuta. JokuOnParas, IhanaJoku, MoiOonJoku.. Mitä helvettiä? Se, että se olis yhellä just näin, mutta kun puolet Gallerian ihmisistä käyttää tyyliltään samanlaisia nimimerkkejä.

Missä on omaperäisyys ja luovuus? Ei mene näin, ei.

Kyllä mä tiesin että asia oli näin miten se nyt oli, mutta enpähän halunnu sitä itse edes uskoa. Mutta kyllähän se sit on pakko uskoa kun näkee asian oikean laidan. Onpahan sitten tääkin nyt sit koettu jo kahteen kertaan, ja usko moisiin otuksiin senkun horjuu entisestään.

Älkää kysykö, en kerro.

Kukahan haluis opettaa mut elämään kuin normaalit ihmiset? Eli:

• Tiskaamaan _ainakin_ kerran viikossa.
• Kun kahvipannu on tyhjä, tulee purut ottaa pois koneesta.
• Siivoamaan tietokonepöydän ja eikai sekään haittaa jos siinä sivussa siivoutuis koko kämppä. Kunhan tää _pääelinympäristö_ näyttäis siltä, että tässä vois olla.
• Sitten pitäis oppia vielä siivoamaan vessa. Sinne kun tulee aina vietyä kaikki lehdet mukanaan niin sille tielle ne sitten jääkin. Ja kun kissa ne löytää, niin ne on yhtäkkiä hiekka-astiassa.
• Puhtailla ja likaisilla vaatteilla pitäisi olla erikseen omat paikat. Ja likaiset vaatteet pitäisi jaksaa kantaa jonnekkin, missä on pesukone (Ei Koskiselle).

Tässä nää kaikki tärkeimmät, mitkä nyt näkyy ensisilmäyksellä kun astuu mun kämpän ovesta sisään. Olis ehkä paljon mukavampaa pyytää tänne ihmisiä kylään kun täällä olis hieman siistimpää. Aina löytää jotain kivoja yllätyksiä (mm. vanha suodatinpussi+purut kahvinkeittimessä tai vanhaa sapuskaa kattilassa).

Ja jos sittenkin jatketaan vielä _normaalin ihmisen_ parissa, niin vois mulle kyllä joku opettaa unirytminkin.

No jep.

Siis ei jumalauta.

Miksi ihmeessä mua on ruvennu ärsyttämään noi roskapostit, jotka tulee mun gmail-osotteeseen?

Ne on niin idioottimaisia, että en voi kun huutaa ja piereskellä verta täällä kun niitä luen. Tai no siis, enhän mä niitä sen ihmeemmin avaa, mutta kyllä usein jo aihe/otsikko antaa selvää tietoa siitä, mitä sähköposti itsessään pitää sisällään.

Ajatelkaa, lakkasin uskomasta joulupukkiin jo kauan aikaa sitten. Mutta miten kävi joulun alla? Itse herra Joulupukki pisti mulle sähköpostia ja oli epävarma muistaakseni siitä, että olenko minä minä.

Sit on kaikki ihme supertarjoukset "Tilaa tästä sukka, saat sille parin kaupan päälle." ja megadietit "tilaa nyt tämmöstä afrikan metsästä löydettyä varpua, joka pudottaa sun painoas 100 kiloo alemmaks". Siinä sitten sopii jokaisen miettiä, että mitä jää jos 100 kiloa lähtee pois ihmevarvun avulla.

Ei mut jumalauta, ois ihan jees jos näiden tulon sais jotenkin estettyä. Olen yrittänyt lopettaa kaikki, mutta jotenkin kummallisesti aina jokin uusi automaatti löytää mut ja alkaa pistää mulle sähköpostia 10:stä eri osotteesta.

Ja siinä on semmonenkin hauska juttu, että en oo sähköpostiosotettani hirveesti minnekkään skrivannu. Ainakaan tätä sähköpostiosotetta. TÄN PITI OLLA PUHDAS JA VIATON! Mutta sitä se ei enään todellakaan ole.

"Kasvata pippeliäsi tällä superpumpulla, joka on suunniteltu ruotsalaisen painihallin kellarikomerossa. Pitkän ja hartaan tuotesuunnittelun lopputulos oli se, että saimme ihan tavallista pyöränpumppuä muistuttavan välineen, jolla ei suoranaisesti tee mitään. Mutta kun on näin uskomaton tarjous, niin varmasti ostat! Tunget sen sitten vaikka perseeseesi."

Tämä oli ihan mun omaa käsialaani. Eikö musta tuliskin hyvä roskapostisuunnittelija? Siitä juolahtikin mieleeni.. Että mitä niille syötetään, että saadaan aikaseks näinkin paskoja roskaposteja?

Kiitos, anteeks ja näkemiin.

Hei te kaikki. Kaikki ketä siellä nyt on paikalla. Paikallaan istuu näytön edessä. Edessä on tulevaisuus. Tulevaisuus näyttää valoisalta. Valoisalta, hah, huijasin vaan.

Mitähän toikin nyt oli tarkoittavinaan? Annoin vaan itselleni vallan ja kirjoitin taas mitä sattui. Ei saisi antaa päälleen valtaa, vaan pitäisi aina kirjoittaa sitä mitä joku muu ajattelee. Eipäs kun hei, eihän se nyt käy taas alkuunkaan.

Tää on taas näitä iltoja kun mun sormet syyhyää ja tahtoo kirjoittaa ja kirjoittaa. Mitä kirjoituksesta silloin tulee? Ei ainakaan mitään kovin järkevää luettavaa. Mutta onhan nämä loppupeleissä ihan kiva jakaa kaikki - vaikka ei näitä kukaan lue. Miksi se pitää aina kirjoittaa? "Ei näitä kukaan lue, ängs, viils ja itqparqvinq." Osaapa ihminen olla kertakaikkisen typerä.

Tiedättekö muuten miten hajottavaa on kuunnella Kyllä isä osaa -dvd:n valikossa pyörivää raitaa? On muuten tosi hajottavaa, sen voin sanoa. Oon tässä nyt vissiin tunnin ajan kuunnellu tota pienonpimputusta ja se käy kerta kerralta vaan ärsyttävämmäksi. Argh! "Nyt se loppu.. EIIH! Alko alusta.." Miksi ihminen, tässä tapauksessa hyvin laiska ihminen, ei voi jaksaa sammuttaa dvd-soitinta jos musiikki hajottaa pääkopan miljooniin palasiin?

Sen verran kerron vielä tälle suurelle yleisölleni, että huomenna minä - KYLLÄ! MINÄ ITSE! - siivoan keittiön putipuhtaaksi. Se ei ollut lupaus, se oli vain.. Alustavaa puhetta. Ja alustava puhe.. Se ei koskaan toimi niinkuin sen pitäisi. Sillon kun puhutaan alustavasti vaikka keittiön siivoamisesta, niin silloin pitäisi päästä johonkin päätökseenkin.. Mutta minä en ikinä! En ikinä saa keittiötä puhtaaksi jos vaan puhun. Tai jos puhun astioille, että tiskautukaa nyt kiltisti, niin toimiiko se? En usko.

Tähän loppuun en voi sanoa muuta kuin, että.. Että.. Pah, en sano mitään. Moro.

Tuli tässä tosiaan katottua tämmönen leffa kun Rare Exports. Mulle totuttuun tapaan mulla oli näitä ennakkoluuloja elokuvaa kohtaan, mutta nepä jäi aika nopeesti menneisyyteen.

Leffa oli ihan käsittämättömän hyvä - suomalaiseksi elokuvaksi. Jotenkin olin kelannu tän elokuvan ihan huonoks suomalaiseks räpellykseks, mutta tää oli kyllä kaikkea muuta kun huono.

Olihan siin tosin semmosii aika pitkästyttäviä kohtiakin, mut ei niit enää lopussa hirveesti kelannu. Ehkä elokuvan lopullinen juoni pistää ihmisen kun ihmisen unohtamaan tylsät lässytykset.. Toisaalta, ne tylsät lässytyksetkin vain teki pohjaa koko tarinalle, että ehkä ne ei ollukkaan niin tylsiä lässytyksiä.

Mutta tosiaan! Suosittelen kaikille, joilta moinen elokuva on jäänyt vahingossa väliin. Ihan L-O-I-S-T-A-V-A. Vaikka ajankohta ehkä mulla olikin väärä.. Toisaalta en tiiä. Kertohan se joulusta, mutta tuntuu et toi elokuva ei silleen liity kumminkaan mitenkään jouluun. Eikö tän voi kattoa vaikka kesällä ilman sitä fiilistä, että "kohta on joulu, kohta on joulu!"? Ainakin uskoisin niin.

Mutta nyt mä rupesin lässyttämään tylsiä asioita, joten kiitän ja kuittaan merkinnän tässä vaiheessa elämää tähän. Näihin kuviin ja tunnelmiin.. Eiku, no, waeva.

Oon nyt innostunu tuolla Facebookissa pelaamaan yhtä pokeria. Pari hassua tapausta tullu vastaan. Toinen positiivisella tavalla, mutta toinen ei niin positiivisella.


- Viitisen rouvaa. :) Eipä oo kovin usein osunu omaan silmään vitoset, mutta nyt kerrankin omalle kohdalle. Harmi, ettei ollut kyse oikeesta rahasta.


- Eikö tässä ole väri? Vai onko mun silmissä jotain vikaa? Hävisin silti.

Seitsemästoista luukku saa sisällökseen videon, joka on kylläkin kuvattu jo jokunen päivä sitten. Kissa-aiheinen video tällä kertaa. Kahdeksannelletoista luukulle en taaskaan keksi mitään - keksittekö te? Höh. Tässä on tullu sairasteltua ja tehtyä niin paljon kaikkea muuta, että ei oo kerenny yhtään panostamaan tähän 'joulukalenteriin'. Koneen uumenistakaan ei enään löydy vanhoja kuvia, hmm. Tuli meinaan taas tutkittua koko roska läpikotasin.

Tutkitaan sitten yks vanha kuvasivusto, jos sieltä löytys jotain mitä täältä ei löydy. Hah, heti alko löytymään.
- Vuodelta 2007, eli semmonen päälle 3 vuotta vanha kuva. Jotenkin tykkään ite tästä kuvasta.
- Tästä kuvasta ei oo mitään niin varmaa. Kaiketi vuodelta 2008. Tietojen mukaan kampauksen tarjosi Hobitti. Eikä ole rastat, niinku ite erehdyin ensin luulemaan kun näin ton kuvan pitkästä aikaa. :D
- Epäselvä kuva, mutta lisätään tähän loppuun silti. Kuvassahan on siis hieno haava, jonka mä sain yhen kaverin pyörän lokasuojasta Valintatalon pihalla. Se piha oli ihan veressä sen jälkeen. Eikä tota ees tikattu, pelkkä liima väliin ja kiinni.

Tähän luukkuun ei taida tulla sitten mitään. En ainakaan löydä mitään mielenkiintoista. No, koska materiaalin puutteessa eletään tässä, niin lisään tähän pari kuvaa tuolta kaukaa historiasta.
- Kauniisti pukeutuminen on ollut minulla verissä aina. Kuten kuvasta näkee.
- Mitämitämitä? Tätä olin kuvaillut lauseella: "Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa." Eikai sitä toisin voi ilmaista.

Se oli sitten siinä. Katotaan keksinkö seuraaviin luukkuihin taas mitään. Bye!