IRC-Galleria

Verse 1:

Hengitän sisään harmaata usvaa //
ja puhallan pois jähmettyneen tuskan //
minne mennä jalat vieneet ristiin rastiin //
tai jämähtäneet paikoilleen sielun painolastiin //
niinpä kaivan maata jalkojeni alta //
ja kuin kuolleista nousee muistot ajalta //
kun lapsi tietämätön rakenteli majojaan //
metsissä, vaan ei luonnon saloissa //
vuosien jälkeen valaisi vallilassa voima //
merkillinen, se sai sieluni soimaan //
lauluaan yhdessä kaiken kauniin //
ja lapsonen luuli olevansa valmis //
ei osannut muuta ku hieroo taikalamppuu //
vaan rajattomat toiveet ei tuo uutta alkuu //
ja sehän saa kenet vaan parkumaan //
kun luuloistaan herää toden tuntumaan //

Verse 2:

Kohdusta valoon ja sain oman koulukunnan kasteen //
elämäni taanneet ei saaneet kosketusta lapseensa //
vitut kasvatuksesta minä valmistin itseni //
metsissä elelin ja ilman neuvoja liikehdin //
kun ei ollut muka ketään kertomassa elämästä //
mut mikä vittu muka mua esti kysymästä //
on niin vaikeeta ilmaista ahdingosta //
multa löytyy tuhansia sanoja pöytälaatikosta //
tuskaa käsittelen luomiskanavalla //
kun tunnen eläväni olen siitä lomalla //
on niin kaunista tuoda itsensä elävien kirjoihin //
vaan milloin viimeksi siitä ilosanomaa kirjoitin //
kaikessa kyynisyydessäänkään tää ei oo suruvirsi //
vaan tragikoominen vitsi, tähän ollaan tultu //

Kertsi:

Kun tähän ollaan tultu
ei auta surkutella //
niinpä mä astun sisään
kaltaisteni sirkustelttaan //
tähän ollaan tultu
oman käden kautta //
ei kiertely auta
kun vastuu on mulla //
tähän ollaan tultu
tikapuita astellen //
peläten, et ne loppuu kesken //
mut täs mä edelleen olen
avaan seuraavan oven //
ja huomaan: voin yltää taivaisiin //