IRC-Galleria

Ihan vitun rankkaa, päräyttävää, palkitsevaa ja ahdistavaa aikaa.

Ahdistuksen kanavointia.

"Mikä pistää vihaks
pistää sekaisin maailman kirjat
en omaa voimaa olla olematta orja
reistailen mut on vaikeeta korjaa
valintojensa seurausta

ku vastuu kulkee mukana
vapaus tuntuu tukalalta
elämänikin niin surkuhupaisaa
silti sitä haluan maistaa

enemmän enemmän makua
mä maustan vailla hajua
paitsi välil palaneen käryn
ku ohikiitävän älynväläyksen, mä haistan

tukahdutan sen ja
vastuusta luistan
ottaen käyttöön ohituskaistan
vähät välittäen laista ja rajoista
koska mä en näe niitä

eikö tää meininki koskaan riitä
taulut on jo alkaneet tippua seiniltä
mä suruvirren laulan mut
siitä viis veisaan
otan ylpeenä otsaani hullun leiman."

Oltiin miltei viikko putkeen mökille juhlimassa, tanssimassa ja musisoimassa. Ekstaasin ja hurmion hetkiä, uskomattomia biisi-ideoita ja friistaileja, vois lisää tänne jotai lyriikkasettei jotka sain ylös.

"Onhan täs viel valinnanvaraa
elääkkö vankina vai vapaana
niin moni meistä on egonsa orja
ei isäntänä vaan huorana!"

Kertsi:

Hei, leikitkö sä mielelläsi?
no totta vitus mä leikin mielelläni
mä miellän elämän leikiksi
en peliksi, koska se on - arvaamaton

Verse 1:

Lapsi pieni ruumiiltaan nuori
hengeltään suuri, niin se luuli
mutta peli on arvaamaton
joku voi vetää altas maton
mul ei ollut ketään kertomassa
mitä kaikkea saattaa tulla vastaan
ei sen näin kai pitänyt mennä
mut suruvirret sikseen, antaa mennä

Väliosa 1:

Pojat ja tytöt, nyt leikitään
kauneuden keskellä kellitään
ja kaikkee vitun hämärää keksitään
unohdetaan paheksuvat katseet

Kertsi:

Hei, leikitkö sä mielelläsi?
no totta vitus mä leikin mielelläni
mä miellän elämän leikiksi, ainakin leikiksi
koska pelinä se on - arvaamaton

Verse 2:

Hyppään liukumäkeen
näen vekkulii väkee
polven korkusia mut mun tapasia
mä tykkään kiipeillä puihin ja
leikkiä liito-oravaa
sieltä näkee kauas, rataa pidemmälle
metsissä vietin vuosia pentuna
ei ollut kaukana et ois nähnyt keijuja
mut senkin aika tuli vallilan taikamaassa
paljastui mieli, salaisuuksista

Kertsi:

Hei, leikitkö sä mielelläsi?
no totta vitus mä leikin mielelläni
mä miellän elämän leikiksi, ainakin leikisti
koska pelinä se on - arvaamaton

Outro:

Peliä pelataan sen omilla säännöillä
mut entä jos selviää et peliä ei oo?
lasken vaan leikkiä, suokaa naurunne tälle
läpäksi menneelle elämälle.

Kaiken kattavan elämän pehmeä kosketus
tuntuu, kun istahtaa kokeneelle pinnalle
sammaleelle, metsän valtaistuimelle

ja puut, ne kurkottavat korkealle,
sinne minne otukset eivät yllä
tarjotakseen suojan pienemmille;
oksan linnun levolle, majan maan matosille

ikihonka tukipilarina temppelissä jumaluuden;
sen tyyssijan löytääkseen ei tarvitse kauas katsoa
mutta kauan katson - myyrät olivat ilmeisesti koloissaan, peloissaan

kunnes kuulin sen:
laulun yhtenäisen kauneuden.

http://www.youtube.com/watch?v=DUHywGxXSgw Seksiä ja darksteppiä.

Oodi siisteydelle.

Värikkäällä matolla kuraa ja ruoantähteitä;
olin ajattelematon, kun tulin sisään ja söin antaumuksella.

Nurkat täynnä pölyä, lattia hiekoitettu, mutta kuuluuko sen kiiltääkään?

Keittiö täynnä astioita, miksi?
Siksikö, koska kukaan ei ole vielä jaksanut tiskata niitä?

Sanoisin, jolla kulla on ollut yksinkertaisesti nälkä.

Ja mitä se paljon puhuttu "paska", jota kuulemani mukaan löytyy joka paikasta, on?

...

Pelkkää paskapuhetta.

Kaupungin sydän.

Verse 1:

Kaupungin sydän sykkii ku virkavalta sisään rynnii //
näitä tyky-tykytyksii ei pysty estää //
onnen varjolla lakia mielellään kiertää //
tekee pientä pahaa jotta paskaa sietäis //
on kädessäni soihtu, liekki kytee jo tulta //
ihmismielen ei tarvitse muureja murtaa //
ku lakipykälien pilarit ei kannattele kansakuntaa //
vallankumous on ehkä näkymätön, muttei unta //
joo, ei ainakaan unta //
ku niin moni kokee jotain suurta //
ei me olla tänne turhaan tultu //
joten tehdään niin miten parhaalta tuntuu //

Väliosa:

Kaupungin sydämen lauluu säestää sireenin pauhu //
ja hämärien luukkujen vallankumoussauhu //
sen kutsuun antaudu, älä maadu vaan vapaudu //
sen kutsuun antaudu, joo joo //
on kaupungissa huisketta ja vilinää //
täti kauppakassin kaa tahi piripää //
kaikki tuovat oman osansa sykkeeseen //
vaikka joutuisivat siitä syytteeseen //
voi olla ylpee, joo joo //
voi olla ylpee //

Kertsi:

Kaupungin sydämessä ihmisii, elämii //
vapauden taakkoja veitsenterävii //
rikasta kulttuurii mun vastuul et se toimii //
haluu ilosii äänii kantautuvan korviin //
kaupungin sydämessä ihmisii, eläimii //
vapauden taakkoja veitsenterävii //
rikastan kulttuurii et se paremmin toimis //
enkä jää tän sydämen synkimpiin kammioihin //

Verse 2:

Ei ole kriminaali vaan vapauden vaalija //
joka tanssii yhteisen elon sykkeen tahdissa //
pistän rumban päälle vaikka näyttäis hämärälle //
viekää vaan vapaa mies miekkarista käräjille //
näytetään niille mut ei heristellä nyrkkii //
silti veli ponteva tulee selkään tyrkkii //
veikkaan et kaikil tääl on tahto elää iloisesti //
kertoohan siitä jo matti vanhasenkin romanttinen seksi //
joo, tää syke koostuu pienistä tekijöistä //
monen kadun lempijöistä, suden laulun öistä //
kaupungin sydämen verivana jatkuvasti virtaa //
kirjavana pitkin sydäntemme siltaa.

Facebook on vienyt voiton galleriasta aika pienessä ajassa. :D emt, jotenkin se on kivaa vaihtelua internet-verkostoitumiseen.

Nyt, muuntautuvuuden
malliesimerkkinä, kun
puutkin natisevat
liitoksissaan tämän kaiken tulevan
edessä, on pistettävä
aineet vaihduntaan.

Aah löysin kaikki laitosaikoina sävelletyt melodiat ja riffit, yks mun lemppari (tein sen kun en saanut unta lääkeoutokummajais-viboissa) siitä tulee semmoinen lentävän psykedeelinen indie-pop ja sit sellassii melodioita ja riffejä joista kokoan kyl salee jonkinsortin tonttumusaa, jotain Carbon Based Lifeformsin ja Elven synergiaa. Ja yks riffi, jonka pohjalta luon uusimman biisi-ideani bändille, kulkee nimellä Radanvarsien veijarit. Jeee olen innoissani. Tänään muutenkin Aura of Goa!