Ihan vitun rankkaa, päräyttävää, palkitsevaa ja ahdistavaa aikaa.
Ahdistuksen kanavointia.
"Mikä pistää vihaks
pistää sekaisin maailman kirjat
en omaa voimaa olla olematta orja
reistailen mut on vaikeeta korjaa
valintojensa seurausta
ku vastuu kulkee mukana
vapaus tuntuu tukalalta
elämänikin niin surkuhupaisaa
silti sitä haluan maistaa
enemmän enemmän makua
mä maustan vailla hajua
paitsi välil palaneen käryn
ku ohikiitävän älynväläyksen, mä haistan
tukahdutan sen ja
vastuusta luistan
ottaen käyttöön ohituskaistan
vähät välittäen laista ja rajoista
koska mä en näe niitä
eikö tää meininki koskaan riitä
taulut on jo alkaneet tippua seiniltä
mä suruvirren laulan mut
siitä viis veisaan
otan ylpeenä otsaani hullun leiman."