IRC-Galleria

Portishead, Effekt, The Kilimanjaro Darkjazz Ensemble, Alias & Tarsier, Bonobo, Sébastien Schuller, Layo & Bushwacka!, Sherlock, Mujuice, Sufjan Stevens, Burial, Patrick Wolf ja KOOQLA: poltin just levyllisen noiden artistien huippubiisejä. Viimeaikojen huiput, ah mitä päräytystä kuunnella noita artisteja peräjälkeen!

Tuntuu olevan enemmän energiaa ja potentiaalia tavotteisiin ja elämiseen kuin pitkään aikaan. Olen tässä ja nyt, kiirehtimättä. Mutta silti ajatus vie syssymmälle, odotan niin mediapajaa, matkustelua ja laulutunteja, bänditreenejä jne. :) onneks luoviskelu on taas viime päivinä lähtenyt hyvin käyntiin. Ihanaa elämä!

Varjot häilyvät auringon lomassa
kun en yritä verhota ikkunoita
tuntuu niin
alastomalta

en ole riekaleina -
vaikka luulen joskus ajatusteni olevan kaikki kaikessa
muutosvoimani on enemmän

en saa peitellä sitä
piilotella omaa alastomuuttani
silloin katoaisin varjoihin

hypin munasillani kauneudessa
ja tieni vie nudistirannalle

voiko olla hauskempaa?

Kilpailu on ratkennut -
voitte riisua naamionne
ja laskea aseenne
ja, ja, ja, ja, ja...
ennen kaikkea paskoa naapurinne pihalle!

Voiko ihanammin matka enää alkaa
onko auvoisampaa reissua kuin tää
matkamiestä elämän siivet kantaa
vaikka kurkottelis kuuta ja tähtiä

ne kimmeltää, ja visionäärin silmistä
heijastuu paremman kaipuu
mut unelmat, ne haihtuvat
ja todellisuuden kartat vaihtuvat

voiko ihanammin matka enää jatkua
onko auvoisampaa reissua kuin tää
monet kerrat luulin olevani perillä
vaan rajaton ja ikuinen on elämä

se on tässä näin
jalkojeni alla
kuljen eteenpäin
vaan silti samalla maalla

ja minne tahansa ikinä menenkin
siellä elämä hengittää kuitenkin

voiko ihanampaa matkaa enää olla
olla olemassa, seurata virtaa loputonta
ja kun seisahdun ja nöyrryn eessä
suuren ja kauniin
niin soi säveleni kosmisiin lauluihin.

Kuin Feeniks-lintu tuhkasta nousee taas
minä kosketan aamuyön oivaltavaa
auringonnousu ei ole koskaan samanlainen
mutta sama kirkkaus sumean katsannon valaisee

välikuolema välillä huolenani
niin monia etappeja elämäni polulla
mutta edelleen kuljen samoissa kengissä
vaikka jälkeen tyrskyjen eri sävyyn hengitän.

Oli kyllä tajuton mökkireissu. Antaumuksellisia hetkiä, luonnonrauhaa ja rankkoja olotilojakin. Painolastia katosi harteilta taas. Sébastien Schulleria semisti siteeraten, "tears came home". Tästä tämä lähtee. Tiedän mihin pystyn.

Kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa työkkärissä. Mutta en kyllä salee viimeistä kertaa. Jee huomenna lähtö Joutsaan Saken mökille!