IRC-Galleria

Helli sun mieltäs.

Kertsi:

Helli sun mieltäs ku rakkaimpaas
tyytyväinen sielu se aikaan saa
lääkitse, anna lämmön upota kaaliin
ku pitäis pysyy mukana aina vaavista vaariin

Verse 1:

Jos tuntuu että tässä ei oo hyvä
niin ei oo liian syväl, päästäkseen jyvälle
miten vastata sisäisen hyvän tarpeisiin
löydän totuuden siemeniä päästä varpaisiin
ne itää meissä vaikka näyttäis et taivas on pikimusta
mut hengen tarpeilta ei sovi pyytää alennusta
ojennusta tarvitsevan aika on kortilla
kauan muttei ikuisesti voi osoitella sormella
muuta maailmaa, oottaa rajatonta unelmaa
joka hetki luot sitä unelmaa
mut ei kiirehditä uusille vesille kuitenkaan
rauhas tuumitaan ja annetaan itsellemme aikaa
vielä on aikaa
kaikki on hyvin
haukkaa palanen sieltä minne nenä vie
kyllä elämä maittaa
on niin hienoo havahtua tapahtumaan on aika nytten parantua
osataan olla oikein, jos oikein yritetään
ja uskalletaan kynnykset ylittää
jo sielun laiminlyönti saa riittää

Kertsi:

Helli sun mieltäs ku rakkaimpaas
tyytyväinen sielu se aikaan saa
lääkitse, anna lämmön upota kaaliin
ku pitäis pysyy mukana aina vaavista vaariin

Verse 2:

Sisäinen mieli se voi olla piilossa kiusaajalta
egoa jos ruokkineet vihat ja pahat tavat
tai väärät kamat, oikea lääkintä hakusessa
onnemme elävässä elämässä just sen makuisessa
toivomme liekki loppuillan läpissä kytevä
mut mulle riitti, voi muutakin ku lupauksia sylkeä
käytäntö, pistää täytäntöön asioita tärkeitä
ei sielulle ruokaa riitä pelkistä kokemusten tähteistä

Verse 3:

Eläminen onnessa ku pidetään kii joka oljenkorresta
pienistä iloista varastoituu voimaa vaikeuksien
varalle, pahan päivän varalle valoa varastoon
tapahtukoon mitä tapahtuu niin mä otan vastuun
ku oon itseni tuonut läpi erämaan tänne
kohdannut haasteet ja surun murtaman miehen
ikuisuudesta tuuli kuiskaillut välillä vihjeen
kaikki menee hyvin kuhan uskoo itseen

Kertsi:

Helli sun mieltäs ku rakkaimpaas
tyytyväinen sielu se aikaan saa
lääkitse, anna lämmön upota kaaliin
ku pitäis pysyy mukana aina vaavista vaariin

Loppukertsi:

Helli, helli
sun mieltäs ku rakkaimpaas.

Nostalgiaa. Sävelmia vuosien takaa, erilaisten kokemusten ja olojen ääreltä. Huh mitä sielukylpyä!

Tänään tapahtuu kummia.. radikaali muutos. Loksit lähtee päästä! Ja jee saatiin bändin kanssa eka keikka, soitetaan Koivukylän Vallattomassa yössä perjantaina 11.9 kolmen viikon kuluttua! Ou jea. Muutenkin ollut vitun upeeta ku treenit jatkui taas tällä viikolla.

Jeeeah. Oon maalaillut ja piirtänyt parin viikon aikana enemmän kuin pitkään aikaan. Ja huomannut osaavani tehdä sitä, alkutaipaleissa kylläkin, mutta huimaa kasvua. Fraktaali-juttuja, skitsoja värileikkejä jne. omalla tyylilläni.

Ja tajusin juuri, kuinka ylpeä voin olla itsestäni sen suhteen, miten helvetisti oon vähentänyt päihteidenkäyttöä viime kuukausien aikana. Selvinpäin oleminen on helpottunut huomattavasti henkisella skaalalla, ei ahdista enää niin lailla ja jaksaa kuitenkin duunailla juttuja, vaikka tuntuis hyvältä kuitenkin skarpata saamattomuutta pois ja lähtee enemmän virtailemaan siistien juttujen pariin.

Söin tänään pitkästä aikaa rauhoittavia (kävin tosiaan psykiatrilla tänään, ja tarkennus - söin yhden tsibaleen moxeja) ja huomasin heti niiden positiiviset vaikutukset muhun; turha hektisyyden tunne ympäristön suhteen katoaa; keskittymiskyky paranee ja sosialisoidun, koska levottomuus ja ahdistus lievenee. Ja ylipäätänsä jaksan keskittyä olennaiseen, niihin asioihin, joita pidän tärkeinä tai työstettävän arvoisina. Hyvin positiivista on myös se, että en oo tosiaan tarvinnut niitä pitkään aikaan, tai siis joskus on ahdistanut niin paljon et ois tehnyt mieli, mut en oo frendeiltä poistanut vaan antanut sen olotilan tulla ja mennä. Hyväksyntä ja antautuminen on kaksi parasta lääkettä ahdistuksen hoitoon, voisi sanoa.

Fiilis on hieno. Työpajalla on ollut hauskaa ja luovaa, ja huomenna uimaan ja Käpylän kyläjuhlille tanssimaan Puppa J & Punky Reggae Bandin tahtiin. Nyt lähden koiran kanssa ulos Korsoon viilistelemään.

Kiitos tästä kaikesta, itselleni että kaikelle kaikkeudelle.

Aika hajottavaa aikaa sinänsä. Pitää vaan jaksaa, ajatella positiivisesti ja mennä eteenpäin. Tästä minä voimistun ja aukean.

http://www.youtube.com/watch?v=WFaC07WEubA&feature=related Jack Johnson - What You Thought You Need.

Niin kaunista. Ihastuin tähän psykedeelisen musiikin kollektiiviin totaalisesti!

Nyt pidetään vaan turpa kiinni eikä hötkyillä liikaa.

Haluaisin tehdä kaikkea, ennen kaikkea rasittaa kehoani fyysisesti. Ei vaan viitsi kun on vielä kipeä, pienessä heikossa hapessa. Pitää keksiä jotain muuta. Ainakin otan hyvän kirjan mukaan, lähden ulos kävelemään ja kuuntelemaan minulle uutta hienoa musiikkia. Pieniä iloja. Kitaraakaan en ole soitellut vähään aikaan. Synakin pitäis virittää huoneeseen.

Ei minun tarvitse valaistua, koska auringonvalokin valaisee tietäni tarpeeksi.