Alkuaan oli ajatuksena vain kävellä muutaman kilometrin lenkki Riihivuoren ala-asemalle,
mutta kun niin lähellä oltiin, niin ajateltiinkin palailla pidempää reittiä, nousten ensin rinteenvierustaa jyrkkä mäki Riihivuoren huipulle ja sieltä päätietä Riihivuorentien varrelle, jossa aikanaan koko kakara-ikäni oon asustellut, ja samalla pitkästä aikaa siihen naapuriin mummulassa vierailemaan.
Vaan palailipas alas mäkeä kävellessä mieleen Riihivuoren metsikossa olevat jyrkät ja oikeasti aikas vaaralliset rinteet joissa aina kakaroina veljien kanssa kiipeiltiin ja joissa oli meillä omat majapaikatkin mukavissa kallionkoloissa, joissa nautiskeltiin eväiksi otetut kaakaot, hedelmät ja voileivät. ..ja siis tottakai pakko oli vanhat paikat tarkistella, siitäkin huolimatta ettei enää ihan yhtä ketterästi osaa siel hyppiä kuin joskus pienenä rääpäleenä.
Melkeinpä vaan hämmentävääkin tajuta miten hienolta voi tuntua katsella jotain kallioita/kivien koloja 10-15 vuoden tauon jälkeen.. ;) ..pitäis vaan viel joskus päästä siel vierailemaan velisenikin kanssa :)
..tällä hetkellä jalat mukavasti naarmuilla ja vihlovina, mutta oli se sen arvoista :P