Onhan tuosta taas aikaa kulunut. Paljon tapahtunut ja toisaalta ei mitään. Koditon pian olen, mutta samalla matkalla kohti uutta ja tuntematonta. Swazimaa. Eilen sain lentoliput käteen ja olo on tyytyväinen. Siltä osin. Mutta nyt mua suunnattomasti ahdistaa kun pitäis pakkaamisessa taas edetä ja se tuntuu jotenkin niin lopulliselta. Kun kamat on kasassa niin yksi vaihe mun elämästä on taas ohi. Ja mitäs sitten... mitä sitten tapahtuu?! Juuri tuossa mietinkin että osaankohan mä tehdäkään elämässä pieniä muutoksia? Mä mullistan aina parin, kolmen vuoden välein koko elämäni ylös alasin.. en mä valita. Sitä ei saa epäillä, mutta kuitenkin.. pienikin voisi olla välillä hyvästä. Mutta mä teen vaan suuresti.
Hmm.. huomenna ystävien kanssa pitämään hauskaa. Läksiäisiä olis tarkoitus pitää:) vähän juhlia. mukavaa. sitä odotellessa..
---Anna