IRC-Galleria

"Valokummulla suojassa kotimäen
hänen lapsena leikkivän ensin näen
sinitaivaan puhtaus silmissään,
sulokutrit kullasta ympäri pään.
Elon nuoren siinä on aamunkoi,
jota päivä kaukainen purppuroi.
Hän on ystävä tähtien, enkelten,
Hän on kevään kaunehin kukkanen."

Löysin sellai valokuvakansion, jonka kummi on mulle koonnu ja rippipäivänä antanu. Pisti silmään tollai runonen. (: Viereisellä sivulla on kuva meikästä, ehkä noin 3 wee, ku osuuspankin HIPPOpaita päällä, punaset minisortsit jalassa ja olkihattu päässä silitän mummon kans sen kissaa (kattomatta koko kissaa?!). Viehkeää, tai sitte ei.. joutu vaan ihmettelee että miksi.

Sometimes I wonder can this all be true..

Huomasin, etten ole kertonut.. Sain vakipaikan :).

Ystävät hyvät. Vanhenin vuoden. Joulun vietin. Vuoden vaihdoin. Hmm.. uusi vuosi, uudet kujeet. Tuskimpa vain, mutta etiäpäin mennään. Välillä sitä kyllästyy kuuntelemaan miten v*nen akka sitä on, mutta onneks tärkeät sanoo välittävänsä. Rakkaita olette tekin. *halaa*

Viikonloppu Lahessa. En malta odottaa. (:

Löydän rytmin oikean ja sävyn sopivan
Löydän värit sekä asetelman sielun maiseman
Sinne haluan, sinne sormet upotan
Maisemaan mä sukellan ja sinne katoan

Karu, koruton mutta kaunis näky on
Vihainen ja väkevä, hauras, loputon
Muistan kylmän teräksen, tunnen äänet sen
Kuulen tuulet tunturien, huudot yksinäisten

En mä tiedä mitään, älä kysy enempää
Elän kiinni hetkessä
Tän hetken täyttä elämää

Kuuletko sen, hiljaisuuden
Tunnetko kuinka se huutoasi kaipaa
Kuuletko sen, hiljaisuuden
tunnetko kuinka se huutoasi kaipaa

Jätä aivot narikkaan, anna mielen vaeltaa
Mennä minne ikinä se mennä haluaa
Anna palaa vaan, ei se oo niin vaikeaa
Heittäydy ja luota, anna luonnon kuljettaa

Kuin alitajuntaan, pohjamutiin sukeltaa
Painokelvotonta täynnä siel' on tavaraa
Se on terapiaa, se mielen ravistaa
Sukeltaa ja hukkua ja syntyy uudestaan

Huippupäivä! Tänään kattoo ja kuuntelee semmereiden ihania miehiä:) Huomenna veeniksen luo lahteen kylään ja bilettää =) Voiko parempaa viikonloppua kuvitellakaan!?

DOKS, DOKS!

SAIRAS päivä. Väsy on ku yö meni autolla ajamiseen eikä nukkumiseen. Miten jaksoinkin olla töissä?!

Aina välillä tiiättekö tuntuu, että kaikki seinät kaatuu päälle ja mistään ei tuu yhtään mitään.. mua on vallannut tää fiilis nyt jo pari-kolme viikkoa, mutta nyt tuntuu että alan pääsee tästä kierteestä eroon. Katsellaan rauhassa.

Valma sairastui, kohtutulehdus. Antibiootti alkaa kohta olemaan lopuillaan ja jännittää että onko tulehdus mennyt ohi. En millään tahtoisi, että siltä vielä kohtu poistetaan, mutta toki kaikki tehdään että Valma voisi hyvin. Säikäytti aika pahasti kun sairastui. Tulin kotiin töistä ja lattialla oli suuren suuria länttejä verta. Oli ihan kamala fiilis, kun ei tiedä mikä toista vaivaa. Mutta ei siitä oikein muuten ole huomannutkaan, että se kipeä olisi, vaan siitä vuodosta. Oma hassu itsensä.

Tofukin muutti tänne miun luo, todennäkösesti pysyvästi, koska on nyt pystynyt osottamaan että osaa olla hiljaa kerrostalossa. Se se vasta onkin hassu kaveri. Niin erilaisia luonteeltaan nuo kaksi. Tai noh, kaikkihan se on, mutta nää on ku yö ja päivä.

Luolilla ollaan käyty. Ehkä, EHKÄ, ehkä mie vielä tuosta akasta luolavalion saan. Tai sitten en. Kattoo nyt. Ei sillä väliä sinänsä ole, hauska harrastus vain. Tofu kaipaa lisää itseluottamusta/ikää/elämäkokemusta, mutta kova poika siitä vielä tulee kettua vastaan. Muotovaliohan siitä tulikin jo, yksi päämäärä saavutettu.

Tää elämä onkin nyt ollut viime ajat vaan töitä ja koiraelämää ja sellaisena näyttää jatkuvan. "Omaa elämää" mulla ei enää olekaan, heh;) Näin. Pikakuulumiset.

Haleja, rakkaani. Pitäkää yhteyttä.

Jos ei koiraharrastus ole hullu harrastus, niin ei sitten mikään!!