Ihana tunne..tuntea asfaltti jalkojen alla ja hengittää kirpeää ilmaa, katsoa rumia betoniseiniä,joiden keskellä istuu rusakko, kasteisella nurmikolla. Vetää syvään henkeä ja kiittää siitä että saa olla täällä, elää ja hengittää. Pitää muistaa nämä pienet hetket, auringonnousu, hymy, lämpö..vielä kun olisi joku jonka kanssa nämä jakaa, joku joka ymmärtää saman kauneuden. Jonka kanssa istua nurmikolla aamuyöllä, hengittää samaa ilmaa, käpertyä kainaloon kun aamuyö alkaa paleltaa, suudella kun aurinko nousee. Muuta en kaipaa, hellyyttä ja rakkautta. Kaikkea muuta olen jo saanut, ehkä liikaakin...