IRC-Galleria

syksyn tuulet saapuvat ja vievät luotani kauniin kesän, sekä tuo mieleeni haikeuden.
aivan kuten ne vuosi sitten veivät sinut, ja toivat surun loputtoman.

Minä yötä kuuntelen, kuuleeko minua siellä kukaan?
Hyvästiksi suutelen muistot ja kuljen tähtien mukaan.
Lumivalkoisen taivaan minä joskus jossain kiinni saan
ja nousen siihen laivaan, jolla lähden ja joka kotiin palaa.

Isä, mulla pullopostia ois,
voitko hakea mut täältä pois?
On jo myöhä, mua väsyttää.
Ja ooh, Isä, laita valot karttapalloon.
Yksin olen niin alaston.
Voitko tulla ja mulle tien näyttää?

Minä annan kaiken ja enemmän
Tuli polttaa uskon mihinkään
Mitä sitten jos sielun menettää
mutta on vain pakko roikkuu perässä

Ei lähtöäs todeksi uskoa vois
Sait äkkiä kutsun luotamme pois
Näin saapui suru ilmoittamatta
Katkesi elämä odottamatta
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on
Ja kaipuu niin pohjaton.



Mun on sua ihan kamala ikävä iskä

Minä muistan sinut
Kun katson kurkien auraa
Minä muistan sinut
Kun lapset nauraa
Minä muistan sinut
Kun pakkanen paukahtaa
Minä muistan sinut
Ja aion aina muistaa

Iltapäivä
Päätä särkee
Ehkä viidestoista kerta kun
Käyn nukkumaan

Sydämesi lyönnit
Korvissani kuulen vieläkin
Enkä hiljaisuuttakaan voi enää
Kuunnella ilman sua

Tähdenlentoja
Voinko toivoa
Ettei yksinäisyys oo mun osa

Silmäluomet
Umpeen turvonneina
Tahtoisin palata takaisin
Aloittaa uudelleen
Eihän miehet itke
En minä ainakaan
En tiennyt aiemmin kuinka koskee
Kun sydän tekee kuolemaa

Tähdenlentoja
Voinko toivoa
Ettei yksinäisyys oo mun osa
Tähdenlentoja
Vain tuhkaa, valoa
Onko yksinäisyys myös mun osa

Sulkisit silmäni, näkisin paremmin
Peittäisit korvani, kuulisin selvemmin
Ikävän keskellä sirpaleita kokosin
Sulkisit silmäni, näkisin paremmin
Peittäisit korvani, kuulisin selvemmin
Silmät suljin ja hiljaisuuteen vajosin

Tähdenlentoja
Vain tuhkaa, valoa
Rukoilen ettei yksinäisyys oo mun osa
Tähdenlentoja
Vain tuhkaa, valoa
Rukoilen ettei yksinäisyys oo mun osa