Siellä aukeavat, kultaiset portit päivään uuteen ja vielä pyörii maa.
Sinua rakastetaan, paljon ja aina enemmän ja sinuun luotetaan,
että joskus kätesi piirtää rajan kestävän ja todellisen.
Valo viipyy matkallaan,
päivät vaihtaa kasvojaan
ja sinä kuljet läpi hehkuvan maailman.
Vielä pakahtuvat tunteesi monta kertaa rikkinäisen kauneuden edessä.
Aina kohoavat hohtavat uudet reitit aamuunpäivään matkasi tiellä.
Aika pyörii radallaan,
tuimat tuulet pettää maan
ja sinä kuljet hehkuvan maailman.
On joskus kasvoillasi kivun kartta ja joskus auringon seitti
ja tiedät olevasi vielä täällä, ei mikään tapahdu huomenna.
Valo viipyy matkallaan,
päivät vaihtaa kasvojaan,
aika pyörii radallaan
ja sinä kuljet läpi hehkuavan maailman.
Eikö se riitä??