Sinä kuljet tietäsi, itkien.
Et toivoa missään nää.
Sinä suljet silmäsi, peläten,
onko valoa ollenkaan.
Sinä sanot,
on kaikki vain mustaa,
ei iloa missään näy.
Sinä tiedät mitä on kyyneleet,
tiedät miltä se tuntuu,
kun kaikki vain satuttaa.
Saman tiedän,
Ystäväni minäkin,
mutta tiedän myöskin tään.
On joskus myös aika auringon,
ei sade aina jatkua voi.
On aika,
jolloin haavat parantuu
ja kaiken kauniina eessäsi näät.
Se päivä on lähempänä,
kuin luuletkaan.
Se on aivan eessäs sun.
Se oottaa vain lupaasi nousta.
Sen säteet jo lämmittää.
Sä annathan itsellesi luvan,
jälleen rakastaa.
Ja huomaat on aika mennyt,
jo painunut unholaan.
-Satu Krook-
www.freewebs.com/sielunsanat/