Miten tässä näin taas pääsi
käymään?
Minä typeränä tartuin
haparoiden
viimeisiin oljenkorsiin.
Valmiina antamaan kaiken mitä
minulla on jäljellä ei-niin-turhista
unelmista.
Lopulta käteen jäi vain
rikkinäinen sydän,
muutama pohjakosketus,
ihmisten säälivät katseet,
rumat silmäpussit valvomisesta
ja viimeisenä,
muttei varsinkaan vähäisimpänä
sinun sanasi.
Sanat, jotka saivat minut
tuntemaan itseni tyhjäksi.
Minä putoan, putoan, putoan
enkä todellakaan halua tietää milloin
tapahtuu seuraava pohjakosketus,
kun osun kylmään asvalttiin.
Sinun tuoksusi nuhjuisessa hupparissa.