IRC-Galleria

NAULA AIDASSA!

Lue toki koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti.
(Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle
pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti
malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.

Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen
aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä
pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa
nauloja aitaan.

Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan.
Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi
aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei
kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa
isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan
kädestä pitäen aidan luo.

Hän sanoi: "Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas aidassa
olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanomat
sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia.
Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää,
kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa."

Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään
ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille
kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.


Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän.