Kun iltaisin yksin jään, niin sua mä silloin mietin.
En ymmärtää voi miksi lähdin pois.
Mä parhaimman vuoden sun kanssa kahden vietin.
Kun uudelleen taas kaiken alkaa vois.
Pyydä vain mä lennän niinkuin siivin, halki yön ja herään suudelmaan.
Vuoteeseen sun vierees hiljaa hiivin.
Siihen jään en lähde milloinkaan.
Mä saapuisin jos mä vain tulla uskaltaisin.
Mä siitä öin ja päivin unta nään.
Ja haaveilen kuinka taas kanssas olla saisin.
Ja kainaloon sä painat jälleen pään.
Pyydä vain mä lennän niinkuin siivin, halki yön ja herään suudelmaan.
Vuoteeseen sun vierees hiljaa hiivin.
Siihen jään en lähde milloinkaan.
Pyydä vain mä lennän niinkuin siivin, halki yön ja herään suudelmaan.
Vuoteeseen sun vierees hiljaa hiivin.
Siihen jään en lähde milloinkaan.
Pyydä vain mä lennän niinkuin siivin, halki yön ja herään suudelmaan.
Vuoteeseen sun vierees hiljaa hiivin.
Siihen jään en lähde milloinkaan.