>Liisa Aaltosen kirjoittama runo.
>
>
>Mökille jätetty
>
>
>Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
>Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
>On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
>Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
>
>Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
>Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
>Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
>Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
>
>Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
>Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
>Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
>Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
>
>Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
>Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
>Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
>Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.