Lauantaina Lapualle isän veljen vaimon hautajaisiin. Mieli on hieman alakuloinen....
Surettaa nähdä ihmisiä, jotka ovat surullisia...pakostakin itsekin liikuttuu, vaikka ei ole niin kovin tuttu vainajan kanssa ollutkaan koskaan.
Mua pyydettiin valokuvaamaan tilaisuudessa, jonne on tulossa noin 140 henkilöä.. vaikka tosin noista hautajaisistahan ei koskaan tiedä paljonko sinne väkeä saapuu, koska kutsu on avoin.
Iloinen asia tapahtumassa on, että näen sukulaisiani, joita en kovin usein näe.
Tosin isän veljenpojan, Tapanin kanssa ollaan paljonkin nykyään tekemisissä. Ihana ihminen, joka korvaa minulle sisarukseni osan - ja aivan varmasti!
Tapanin kanssa juteltiinkin eilen puhelimessa ja hän tuntuu jotenkin niin veljeltä :)
Tapani muistuttaa muutenkin minua omasta isävainaastani, jota ikävöin...