Keskellä talvea kaksi karhua herää talviuniltaan ja siirtyy luolastaan ulos lumihankeen. ""Panettaa"", sanoo toinen karhu. ""Niin muakin"", vastaa toinen, ""mutta mehän ollaan molemmat miehiä. Ei me voida keskenämme"". Vähän aikaa mietittyään karhut tuumaavat että jospa sittenkin, eihän kukaan ole tähän aikaan vuodesta näkemässä.
Karhut bylsivät toisiaan pyllynreikään kerran jos toisenkin, ja päätyivät hankeen köllöttelemään. ""Se oli mukavaa"", sanoi toinen karhu. ""Niin oli"", vastasi toinen. Mutta kas, he huomasivat metsän reunassa olevan jäniksen. Se osoitti heitä käpälällä ja nauroi.
""Saatana, tapetaan se!! Sehän kertoo kohta kaikille"", karhut huusivat yhteen ääneen ja niin alkoi armoton takaa-ajo. Jänispupu loikki puiden välistä, kivien yli ja vaikka mistä karhut kintereillään. Kohta he saapuivat järvelle. Jänis huomasi avannon ja loikkasi siitä sisään. Toinen karhu työnsi käpälänsä reiästä ja sai kuin saikin pieneläimestä kiinni, veti tämän ylös mutta oho, sieltä tulikin majava joka huusi: ""Päästä irti, vitun homo!""