Täällä yksi puolikas pohjoisruotsalainen.
Todella luonteikas, helposti koulutettava, ihmisrakas ja hieman juu itsepäinen, muttei onneksi liian itsenäinen. Mussukka joka yrittää aina parhaansa ja osallistuu välillä liikaakin itsenäisillä ongelmanratkaisukyvyillään. Osaa käyttää kokoaan hyväksi jos joku erehtyy pumpuliponiksi luulemaan.
Omat kokemukset puhtaista pohjoisruotsalaisita on se todellinen yhdenihmisen hevonen ilmiö.
Kiintyvät omistajaansa, ovat lapsirakkaita, nöyriä ja uutteria. Mukava niin maastossa kuin kentällä, mutta vaatii jotenkin ne tutut ihmiset. Eli en näe pohjoisruotsalaista esim. hyvänä tuntiratsuna ollenkaan.
Vertaan usein asiaa näin
Suomenhevonen on kuin kissa, rohkea,itsenäinen, riippumaton, tyyppi joka asian opittuaan tekee sen ja vähän enemmän. Joka pojan kulkuneuvo.
Pohjoisruotsalainen kuin koira, iloinen, ilmaa haisteleva, miellyttämisenhaluinen, oppivainen, läheisriippuvainen, yhden ihmisen tai perheen eläin.
Asian opittuaan tekee sen kunnolla, mutta on herkkä ja muistaa aina kysellä voisiko tehdä jotain paremmin.