Toni Poni, joka naisen Ori.
Kerran, Jyväskylässä eli poika nimeltään Toni. Toni oli yksinäinen. Suurin osa hänen kavereistaan seurusteli, Tonilla ei ollut ketään, jonka kietoa kainaloonsa lauantai-iltoina, paitsi Mountain Dew pullo ja tv:n kaukosäädin. Hänellä ei ollut ketään jonka kanssa höpsitellä tai jota halata. Jo päiväkoti-ikäisenä Toni katseli kateellisena pikkuisia kätösiä jotka kietoutuivat toisiinsa ja pikkuisia huulia jotka painautuivat toisiaan vasten salaa leikkihuoneessa. Kukaan ei pitänyt Tonia kädestä. Nyt hän oli jo ehta amis, mutta tilanne oli silti sama. Se ei ollut muuttunut vaikka oli kulunut jo reilut kymmenen vuotta. Toni halusi muuttaa tilanteen. Hän ei ollut tyytyväinen tähän, eikä itseensä.
Eräänä päivänä, Toni käveli kaupungilla ja törmäsi poikaan. Pojalla oli musta sotkuinen tukka, mustat pillifarkut ja nahkatakki. Poika oli emo. Tämän tuntemattoman komistuksen ympärillä parveili tyttöjä, Toni muuttui vihreäksi kateudesta. ”Olisiko minullakin tyttöjä ympärillä jos näyttäisin noin komealta?” Toni ajatteli. ”Totta kai olisi”, pieni ääni vastasi Tonin pään sisällä. Toni päätti, nyt hän muuttuisi.
Toni otti mallia pojasta. Hän osti uusia vaatteita, värjäsi hiuksensa mustiksi ja rupesi huolehtimaan muutenkin ulkonäöstään. Silti tytöt eivät kiinnittäneet häneen huomiota. Vienti oli ollut ennen jopa kovempaa. Yläasteaikana hän oli jopa päässyt diskoissa tanssittamaan useaa upeaa tyttöä. Nyt hän ei saanut tanssittaa yhtäkään. Kaihoisana hän katseli vierestä kun hänen ihanne tyttönsä Myrvette tanssi muiden poikien kanssa. Eikö Tonilla kävisi ikinä tuuri? Eikö Toni saisi ikinä kietoutua Myrveten syliin? Toni tuli surulliseksi. Mitä hän oli tehnyt väärin?
Toni oli tullut epätoivoiseksi. Hän yritti iskeä jopa kaverinkaveria tietokoneen välityksellä, mutta mikään ei tuntunut toimivan. ”Ei tämä toimi”, Toni ajatteli. ”Minun on päästävä eroon näistä vaatteista ja tästä tyylistä. Kaikki vaan karttavat minua”.
Toni lahjoitti uudet vaatteensa sirkuksen pellelle, joka otti vaatteet iloisena vastaan. Hän etsi vaatekaappinsa perukoilta vanhat kauluspaidat ja farkut. Onneksi äiti oli säilyttänyt Tonin vihreät lenkkarit. Hän muisti myös vanhan, kolme talvea ulkona viettäneen ja mädäntyneen, skeittilautansa ja isänsä vanhan maastopyörän pannuhuoneen nurkassa, hieman pölyisenä, mutta kelpoisena harrastamiseen, josta hän pitäisi. Hän puki vanhat vaatteet yllensä ja tunsi olonsa kotoisaksi, omaksi itsekseen. Toni pakkasi reppuun pari tölkkiä juomia, skeittilaudan ja lähti fillaroimaan. Hänen huulillensa nousi leveä hymy ja samalla hän mietti; Miten hän saattoikaan olla niin tyhmä, että oli tuhlannut rahaa mustanpuhuviin vaatteisiin, tyhmiin aknenhoito tökötteihin ja yrittänyt olla jotain muuta mitä ei oikeasti ole?
Irc-galleriassa (tunnetaan paremmin nimellä IhQ Galtsu), Toni laittoi esille kaikki vanhat kuvansa ja vaihtoi vanhan tylsän ja hieman pellemäisen "ToniCash" nikkinsä uuteen, mutta parempaan "Tomeli" nikkiin. Sateli uusia kommentteja. Kaikki kehuivat Tonia söpöksi ja hyvännäköiseksi. Useat tytöt lähettelivät Tonille jopa sydämiä, myös Myrvette. Toni oli onnensa kukkuloilla. Olemalla oma itsensä, hän saavutti suosion tyttöjen keskuudessa, mutta piti samalla myös jalkansa maassa, ystäviensä vihjeiden avulla.
Kymmenen vuotta myöhemmin:
Toni on yksi suomen halutuimmista ukkomiehistä. Hän suoritti koulunsa hyvin arvosanoin ja valmistui sähkömieheksi. Toni on naimisissa Myrveten kanssa ja heillä on kaksitoista lasta (jotka eivät olleet rakkauden hedelmiä, vaan ehkäisyn käyttö oli vasten Myrveten periaatteita) ja hieno talo maalla. Toni on maailman onnellisin mies ja hänellä olisi ollut mahdollisuus moniin irtosuhteisiin, joihin hän ei kuitenkaan sortunut. Kai.
Hanna R 8B
9.3.2008
Hannan Koulutyö ja Hannan tekemä.