IRC-Galleria

Jahas. Nyt onkin aika pitkä aika kulunu siittä, kun viimeksi oon tänne kirjotellu. Pitää taas alkaa käyttään tehokkaammin tätäkin somea.

Nyt olen tällä hetkellä vaihdossa Yhdysvalloissa, Michiganin osavaltiossa, Hancockin kaupungissa. Opiskelen yrittäjyyttä ja jotamista täällä Finlandia Universityssä.

Talvi täälläkin on, kuten Suomessa, mutta paljon leudompana onneksi. Opiskelurytmiin on alettu tottua ja opiskelu sujuu. Mitään opiskelijakulttuuria täällä ei ole niin kuin Suomessa. Urheilu on täällä pääroolissa kaikessa. Kukaan ei tunnu osaavan juhlia kunnolla. Keskiviikkobileitä ei tunneta ja kova meininki tarkoittaa maksimissaan 6 pulloo keppanaa. Aika säälittävää... Oon yrittäny näyttää niille mallia vähä kuinka Suomessa vedetään :)

Oon nyt ollu 4 viikkoa täällä ja vielä pitäs Vappuun asti olla. Välillä pitäs kyllä päästä vähän maatakin kiertään, saa nähdä mitä siittä tulee kevättauolla.

Opetuksen taso on huomattavasti matalemmalla, kuin Suomessa ja yleistiedot opiskelijoilla ovat todella huonot. Yliopistossa on jopa 18-vuotiaita, kun täällä valmistutaan vuotta ennenpää ylioppilaiksi, eikä armeijaa tarvitse käydä ollenkaan, joten opiskelijat ovat suhteessa paljon nuorempia kuin Suomessa. Saa nähdä nyt mitä täältä saa irti ja minkämoista Suomi-kuvaa näille voisi välittää...

Kuvia voisin tännekkin laittaa Yhdysvalloista ja muista edellisistä reissuista...

Kauan ja pitkään odotettu Joululomani alkoi 17.12 koulun päättyessä tältä lukukaudelta rankan tenttiviikon jälkeen 8 tentin jälkeen kaipasinkin jo vähän lepoa kouluhommista. Lomalle päästyäni lähdinkin lomaileen vähäksi aikaa Riikaan. Siellä vietimme vanhojen luokkalaisteni kanssa aivan wunderbar überloman ja hauskaa oli...

Joulun pyhät kuluivat kotona ja mummoloissa ja sukulaisia nähden. Liian hitaasti ne joulunpäivät menivät, meinas tulla tylsää, onneksi on sentäs tietokone ja pelejä :) Kuitenkin sukulaisia on pitkästä aikaa taas kiva nähdä ja viettää aikaa.

Nyt tässä vartoilen vuoden- ja vuosikymmenen vaihdetta. Vielä ei aivan varmaa missä päin Suomee sen tulen viettämään. Nyt on sitten pikkuhiljaa ensimmäinen vuosikymmen 2000-lukua eletty ja oltu. Eipä tippunu lentokoneet taivaalta Milleniumin aikoihin ja tullut tuomiopäivää, kuten pelättiin silloin. Tämä vuosikymmenen aikana olen suorittanut peruskouluni, päässyt ripille, käynyt lukion, tullut täysi-ikäiseksi, saanut ajokortin, armeijan suorittanut ja aloittanut korkeakouluopiskelun... Ja tietysti paljon muutakin. Hyvä kuva jää tästä ensimmäisestä 2000-luvun vuosikymmenestä. Seitsenän vuoden vahva talousnousu Suomessa heijastui myös varmasti omaan elämäänikin. Vain loppupuoli vuosikymmenestä toi mukanaan globaalin pelon kaikkien meidän keskuuteen, juutalaiskapitalistien ehtymättömän rahanahneuden takia. Seurauksena globaali talouslama ja kiristynyt valuutta- ja rahoitusmaailma...

Tulevasta vuosikymmenestä voin ennustaa sen ensimmäisen puoliskon menevän aika vahvasti kouluissa vielä. Ennen kolmikymppisiäni pitäs kyl sit olla jo työelämässäkin. Siihen asti varaan aikaa opiskella niin pitkään, kun on tarve ja rahkeita on. Mitä 2010-luku tuokaan tullessaan, niin eteenpäin mennään ja otetaan tulevaisuus vastaan optimistisella asenteella. Suomessa on valtavia haasteita 2010-luvulla, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja tarvitaan kymmeniä tuhansia uusia työntekijöitä tekemään työtä. Lisäksi väestön vanhentuminen nostaa työssäkäyvien taakkaa elättää entistä enemmän väkeä. Meille nuorille asetetaan jo kouluista asti valtavat paineet pitää valtio kasassa ja tehdä työtä ainakin 75 vuotiaaksi asti... Toivottavasti vielä 2010-luvulla ei Suomesta tule Euroopan Unionin osavaltiota ja hävitetä kaikkea kansallista ylpeyttämme rahan ja vallan vuoksi.

Lopuksi toivotan kaikille hyvää loppuvuotta ja hyvää alkavaa vuosikymmentä!

Pyydettiin koekäyttään uutta galtsua ja täytyy sanoo et on ihan sairaan paljo parempi ku tää vanha. Toivottavasti pian tulis pikkumodausten jälkeen käyttöön. Hyviä ominaisuuksia tullu paljon lisää ja yksinkertaisunu valikot, sekä tullu väriä lisää. Yhteisöjen lukemäärää kaiketi vielä nostetaan... =)

Jeps, eli tänään pääsin sitten reserviin 4.7.09 klo 8.00 :) Ulpu-rahti kotiutti vihdoinkin. Ohi on 363! Tärkein, mitä lähdin armeijasta lähdin hakemaan eli rekka-kortti, tuli saatua, eli jotain konkreettista hyötyäkin siviilielämään.

Yhden päivän jouduin olemaan ylimääräistä, kun hain henkilökohtaista syylomaa pääsykokeita varten. Palveluksen tietoinen pidentäminen omasta tahdosta oli vaikea päätös itselleni, mutta kouluasiat menevät kaiken edelle, myös armeija sai taipua kokeideni takia. Saapi toivoa, että ne menivät sitten hyvin... Mutta silti kyllä harmitti ja söi miestä....kun muut lähtivät reserviin jo päivän ennenpää kuin minä. Saa nähdä tuottaako kova päätös palvelusajan suhteen sitten toivotun palkinnon, eli opiskelupaikan mieluisaan paikkaan.

Joka tapauksessa asevelvollisuuteni on nyt täysin suoritettu, ja ehkä sieltä jotain myös on opittukin ja kasvettu vuoden aikana vastuullisemmaksi ja kypsemmäksi ihmiseksi. Miestä armeija ei kuitenkaan pojista tee, vaikka niin aina sanotaan. Paras asia mitä armeijasta jäi olivat tupakaverit. Vuosi samassa tuvassa teki kaikista toisilleen hyviä ystäviä, jota intin loppuminen ei varmasti pysty lopettamaan kehittyneitä ystävyyssuhteita. Hyvin erilaisia ihmisiä erilaisissa elämänvaiheissa samassa tuvassa vuoden verran tekevät kyllä lähtemättömän vaikutuksen kaikkiin sen kokeneisiin henkilöihin varmasti. Ehkä joskus vuosien päästä ollaan taas sitten porukalla kertaamassa vanhaa..

Pidetään yhteyttä toisiimme ja kuljetuspatterin hyvää me-henkeä yllä ja arvostetaan sitä, että ollaan kuskeja, erikoiskoulutettuja valiosotilaita, joihinka kaikki voivat luottaa tositilanteissa ja aina muulloinkn sata- prosenttisesti. Sotilaskuljettaja on aina esimerkki muille sotilaille ja häneltä voidaan vaatia muita enemmän, koska hän on armeijassa ja siviilissä arvostettu ammattitaitoinen kuljettaja. Sotilaskuljettajaksi ei pääse aivan jokainen, kuljettajapuolelle onkin omanlaisensa pääsyvaatimukset, joiden tehtävänä on karsia sotilaskuljettajat akanoista eli muista varusmiehistä.

Te jotka olette minun lailla sotilaskuljettajia, olkaa siitä ylpeitä ja olkaa esimerkillinen sotilas armeijassa muille ja siviilissä lainkuuliainen, hyvä työtätekevä sekä ahkera kansalainen. Niillä pääse pitkälle jo elämässä. Paljon olisi vielä sanottavaa, mutta tässä tärkeimpiä ajatelmiani...

Kirjotteleppas sitte.

1. Kuka olen?

2. Pidätkö minusta yhtään?

3. Milloin tapasimme ekan kerran ja missä?

4. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?

5. Oletko yhä samaa mieltä?

6. Minkälaiseksi luonteeksi kuvailisit minua?

7. Jos saisit antaa minulle jotain, mitä antaisit?

8. Kuvaile minua yhdellä sanalla

9. Uskallatko laittaa tämän päiväkirjaasi ja katsoa mitä mieltä minä olen sinusta?

Youtubesta: hc-dataaja linkki1: http://www.youtube.com/watch?v=XF5WlX22a3I
linkki2: http://www.youtube.com/watch?v=7apGvHPWTbw
linkki3: http://www.youtube.com/watch?v=qgrB5V3jfNc
linkki4: http://www.youtube.com/watch?v=qgrB5V3jfNc


Onneks en oo ihan noin kova dataaja kuin kyseinen herra... Mutta melkein >

Tänään laitettiin perunat maahan kasvaan. Tänään tuotiin yo-sahti valmiiksi käyneenä meille. :)

Olin tänään ikaalisten ampujien kevätammunta-kisoissa, toinen; yleinen ilmakivääri-sarjassa. Sain oikeen pokaalinkin.

tulivat tänään, jee! Nyt alkaa niiden lukeminen, kun kirjotukset on vihdoinkin ohitse.