Kävin varsin kirjaimellisesti Sisyfoksen kamppailun kaupassa tänään, päälle vyöryvää kaljahyllyä vastaan. Taistelu alkoi jo ennen kun lähdin ulos, ja vielä piti pistää tupakaksi parvekkeen alla, roskapussit vieressä, pystyäkseni päättämään että en osta kaljaa tänä viikonloppuna. Se tekisi toisen viikonlopun peräkkäin ilman melkein pakollisia perjantai-lauantai-iltojen mäyriksiä.
Kaupassa ostin hampurilaisia, majoneesia, keittojuureksia, ranskalaisia, maitoa, kahvia, munia, pekonia, salaattia, päärynäomenan, bulgarian jogurttia, suklaavanukkaan, moniviljaleivän, muovipussin, meetvurstia, maustekurkkuviipaleita ja maitoa - kaljarintaman viivytystaktiikkaa ennen joutumistaan tuupatuksi takaisin jorpakkoon, siis ulko-ovesta takaisin sateeseen. Viimeinen, luonteva mietiskelyhetki koitti vielä kassan jonossa - vielä ehtisi! - ja sitten kävelin jo ulkona kassi kädessä ja reppu selässä täynnä ruokaa, vihmassa, varsin tyytyväisenä. Kunnes kamppailu alkoi kotona uudestaan noin tuntia ennen kauppojen sulkeutumista.
Nyt istun tässä vakipaikallani koneen luona ja ihmettelen olotilaa. Kello lähenee yhtä, mutta nyt tavoistani poiketen en ole, humalatilan vuoksi pelaamiseen kykenemättömänä, mircissä tai chatissa haastamassa riitaa tahi muuten jauhamassa paskaa.