Juu, eipä ole kovin palkitsevaista tuo baarielämä. Tarjoilu loppuu, tappeluita, pari päivää krapulaa tai heikkoa oloa jälkeenpäin, rahat menee.. taskusta löytyi jonkun ilm. naisen sähköpostiosoite, missäköhän sen olen hankkinut ja kukahan se on? Että lähetänkö postia? Tuskin.. miksi haluaisin tutustua lähemmin ihmiseen joka sietää sellaisia kännikaloja kuin minä olin eilen? ^^
1. pääsiäispäivä, sunnuntai, ja duunia taas. Nyt tämä kyllä tympii ihan kunnolla. Ja huvin huipuksi yksi tyyppi vielä lopetti täällä toissapäivänä, joten entistä vähemmän on apujoukkoja. Eihän tämä oikeastaan raskasta ole mutta lähdepä tästä taaskin tupakkatauolle. Neljän tunnin päästä vasta.. jos lopettaisi tupakoinnin.
Aika kuluu. Pian on isän synttärit. Pääsenköhän niille tästä työvoimapulapapaikasta? 5,5 tuntia joka päivästä pois vähäisellä palkalla. Tai eihän se ole edes palkkaa, vaan jotain korvausta. Mahtaako tämä jatkua tämän kuukauden jälkeen, ja jos jatkuisi, haluaisinko minä jatkaa?
Aika kuluu. Pääsiäisviikonloppu tuntui etukäteen pitkältä, mutta jo huomenna Kosma tulee takaisin. Talvi tuntui pitkältä, mutta nyt on kevät ja kohta puissa lehtiä. Sitten on jo kohta kesä, ja kun siihen on ehtinyt tottua, onkin taas syksy. Nuoruudessa tuntui että elämä on loppumattoman pitkä, ja ainakin että sitä on joko ikuisesti nuori tai sitten kuollut ennen kuin täyttää 30 vuotta. Ja nyt minä olen tämänikäinen. Eikä ajan liike hidastu.
S reippaili hänkin taas pari päivää baareissa, hänen kanssaan ei ole voinut puhua pari viime kertaa kun soitin. Ensimmäisellä kerralla hän ei ollut puhetuulella, toisella taustamelu ja hänen känninsä estivät juttelun. Nyt tänään yritin, ei vastausta. Olisin ihan vain kysynyt vähän rohkaisua tälle päivälle..
Niin vähän on ketään jonka kanssa puhua.
1/10 tästä päivystysvuoron tupakattomasta osuudesta jo läpäisty. :) 25 minuuttia.